Täällä ollaan jotenkin
NIIN
haikein mielin...
Ei siitä et en tykättäisi syksystä, metsälenkeistä,
metsäntuoksusta ja sen ihanasta sienisadosta.
Tai
Ihanisista pimeistä fiilistely illoista
kynttilän valossa.
Ihan parasta.
Haikeutta sen vuoksi että kesä tuli ja meni,
tai se ei tainnut koskaan kunnolla tullakaan.
Surullinen myös vähäisestä mökkeilystä saaristossa.
Tiedän, asenne kysymys
mutta en vaan kesällä tykkää kulkea
villasukat/villapaita päällä.
Ja edelleen kylmissäni.
Viime viikonloppuna
Perjantai taas niin sateinen ja kylmä että
päätin jäädä kotiin.
Pitkin hamapain.
Launataina
Syys-siivous
Titokin osallistui suurella innolla laittaen sohvatyynyt ojennukseen
(ja oikeassa elämässä, tällai ne yleensä aina on)
Parveke
sai syksyisemmän ilmeen.
Tänään jopa untuvapeittoon kääriytyneenä
join aamu kahvin täällä kynttilän valossa.
Ja voin kertoa superhyvällä
energialla työpäivään.
Suosittelen,
myös aamu hyggelilyä:)
