Me täällä Lucasta lähtien ihan hukassa tän
joulustelu fiiliksen kanssa.
Ei sen puoleen että toi rakkauspakkaus siitä edes mitään tajuaisi.
Viime vuonna kun kotiutui 23.12 meille kahdeksan tunnin
automatkan jälkeen ja kotona odotti "se broidi" joka vaan murisi
eikä yhtään ollut iloinen tosta silloin pienestä rääpäleestä
joka oli hankittu ihan hänen seuraksi.
Vuosi vierähtänyt taas nopeammin kun edellinen.
Pojat sulassa sovussa.
Enimmäkseen.
Luca tietää mistä narusta vetää (lue korvasta)
jolla saa meidän vanhan herran ihan raivon partaille.
Jopa niin, että muutaman kerran vierestä katsoneena
miettinyt että kumpi lähtee eläinlääkäriin paikattavaksi.
Minä niin joulu ihminen.
Mutta nyt tuntuu ettei se meinaa löytyä
vaikka kuinka kuinka yritän.
Kynttiläthän tässä kodissa palaa kesät talvet.
Tänään kuitenkin saimme ripauksen lunta.
Josta Luca niin innoissaan.
Nuuski ihmetystä sieraimet valkoisena.
Alla oleva kuva Titosta kahdeksan vuoden takaa.
(kuva Jari Lifländer)
Kai mun pakko ostaa se kuusi jotta saan tyttären jouluksi kotiin :)
Tää jengi lähtee nyt lumeen pöyhiin etsien sitä fiilistä.
