Eilen hektisen työpäivän jälkeen en ajanut suoraan kotiin.
Nälkä kurni vatsassa, päässä humisi eikä ajatus luistanut.
Kotipihaan saapuessani tein U-käännöksen ja ajoin paikkaan jossa
tällähetkellä majailee satoja laulujoutsenia.
Tarkoitus oli käydä ihan pikaisesti, ja ottaa muutama kuva.
Tiesin että kotona odotteli kaksi karvakuonoa malttamattomana
kotiin tuloani ja iltalenkille menoa.
Kuinkas kävikään.
Paikalle päästyäni rauha laskeutui ja aika pysähtyi.
Istuin kivellä lumoutuneena katsellen näiden ylväiden lintujen
laulua ja yhdessäoloa.
Kun vilu hiljalleen hiipi, havahduin ja huomasin
että yli tunti oli vierähtänyt.
Kotiin ajaessani kiire ja kireys
oli tipotiessään ja ajatuskin taas kristallin kirkas.
Rauhaisaa sunnuntaipäivää täältä rannikolta.
