Meillä alkoi viikonloppu jo tänään. Töiden jälkeen ajoimme takaisin tänne meidän paratiisin, ja aivan peilityyneessä illassa ajoimme takaisin saaren.
Täällä käynyt niin kauan kuin muisti jaksaa kantaa, eli noin neljäkymmentä vuotta, mutta taitaa tämän kesän illan tyynet kyllä yhdet kauneimmat!
Täältä mökiltä löysin tämän kuvan vuodelta about vuodesta - 1971, minä onnettomana, kesä loppu ja muutto kaupunkiin. Tää on sellainen kuva joka, hassua, kuinka voin muistaa sen surun, en halua täältä pois...
Kyllä se vaan on niin, kun tähän kasvanut jo pienestä, tämä kesäelämä saaristossa on niin iskostunut tuonne sydämen syövereihin että tätä ilman en olisi se minä olen, mitä arvostan.
Ja mikä parasta, R, vaikka teini onkin, arvostaa tätä kesäelämä samanlailla, vaikkei sitä vielä ääneen myönnä.... viimeisen neljän vuoden aikana käyty joka kesä sama keskustelu, en meinaa olla sun kanssa maalla, nyt ikää 17v ja täällä vielä mukana.
PiaB
