lauantai 30. joulukuuta 2017

Vuosi 2017/ Part One



Mun vuotta 2017 ja niitä parhaita hetkiä.

Tammikuussa luokkatreffit, 30v yo kirjoituksista.
Koululla meitä vain kourallinen, mutta illan juhlissa yli 20.
Meillä sinäänsä poikkeuksillien luokka koska meistä suurin osa ollut
yhdessä jo leikki koulusta asti.

Illan juhlasta jäi päällimäisenä mieleen uskomatan lämpö ja ystävyys
sekä ikuiset arvet nenässä.
Korkokenkät talvi pakkasella huono valinta :)




Helmikuun ihanat pakkaspäivät ja pitkät lenkit Titon kanssa niin jäällä kuin metsässä.

Tältä reissulta jää kyllä eniten mieleen se kun Tito onnellisena jouksee jäällä edessäni
ja katson taivalle ja näen kolme suurta merikotkaa seuraavan Tito korkeusissa hitaasti mutta sitäkin varmemmin laskutavan alaspäin.

Takasin rantaan, Tito turvallisesti untuvatakin sisällä.


Maaliskuussa juhlittiin ystävän hullun hauskoja 50v synttäreitä
jossa iloa katossa kuumissa lattari tunnelmissa.
Pääsin minäkin muutamat moovit tanssiopen kanssa pyörähtämään.


Meidän
kotinkin pääsi lehden kanteen kun Frida kävi näpsimässä kuvia.


Toukokuussa sitten se perinteinen Torreviejan reissu joka nyt tänä vuonna jää tekemättä
uuden rääpäleen vuoksi.




Toukokuussa, räntäsateen saattelemana lähdimme uudelle reissulle
Balille.

Paljon matkustaneena tämä ihan mun
TOP 
number one.




Gili ja Monkey Forest.

Paljon jäi vielä näkemättä ja kokoematta.
Ehdottomasti vielä joskus uusi matka edessä!



R:n muutto. 
Tyhjyys kotona, mutta niin onnellinen tyttären uudesta elämästä.


KESÄ ja saaristo!
Ne vähän kahjot ja rakkaat sukulaiset.
Kaikki samalla saarella.

Yhteisiä hetkiä,
milloin meillä, teillä tai naapuri saaressa.


Juhannus ja meidän perheen viikonloppu mökillä.



Juhannuksen jälkeen tyttären kummisedän synttärit.
Skumpaa sai ne jotka olivat osanneet käyttäytyä edellisiltana.

Kummisedälle skålilttin,
 lämpimästä kesä päivästä nauttien
 paitsi hän joka katsoi hyväksi ideaksi sytyttää ja fiilistellä
valkoisissa farkuissa kokon ääressä aamuyöstä.

Loppuillasta sai tämäkin kokki nauttia lasillisen viiniä:)







keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Ei ehkä ihan se rauhallisin Joulu...



... mutta paras!

Launatai aamuna täällä soi kello 04:00.
Parhaan Joululahja hakuun.

  Roadtrip Porvoo-Helsinki-Oulu-Porvoo.

Perjantai olisi ollut huomattavasti parempi päivä tälle Joululahja hakureissulle
ajokelit huomion ottaen,
 mutta sekä minä että kakkoskuski
 (josta sitten tulikin ykkös kuski)
olimme töissä Perjantain, tytär jopa puoleen yöhön asti.

Nappasin tyttären kyytiin Eirasta ennen auringon nousua.
Jyväskylään saakka ajokeli ihan ok,
loppumatka Ouluun, lunta satoi kuin lumitykillä ampuen.
Näkyvyys nolla,
kun pilven sisällä olisi ajellut.
Mutta tämän matkan tytär kaahasi kun vanha tekijä
vaikkei ole ratin takana istunut yli puoleen vuoteen.



Perillä noin tunti odotettua myöhemmin.

Lämmin henkistä jutustelua ja paljon suukkoja ja halauksia
joka suuntaan, 
kolmas puhelu huolestuunelle isälleni/vaarille
"Kaikki ok, rääpäle kyydissä"
Matkalla kotiin.




Sunnuntaina käytiin tyttären toivomuksesta
tekemässä pikainen ajolenkkki meidän laituri rantaan
josta kesäisin lähdemme saarelle.

Ja illemmalla, toisin kun olimme suunnittelleet
kävimme Vaarin luona syömässä sen meidän rakastaman kala-aterian.



Alla, esteetikon unelma :)
Pisupaperit!




Ollaan me ehditty myös tunnelmoimaan.
Katseltu noiden kahden karvanaaman leikkejä ja armotonta riehumista.
Titokin, meidän vanha herra heittäytyy leikkiin mukaan kuin teinipoka konsanaan.

Kaikki neljä maattu sohvalla , oikeasti kolme päivää.
Untuvatäkkeihin kietotuneena.
Leffoja katsellen.
Syvällisiä jutellen.



Tito ei vielä oikeen ymmärrä pikkubrodin riehuma kohtauksia
mutta Murmeli on vaan se ykköslelu, myös pikkubroidin mielestä.
(Murmeli asunut meillä jo seitsemän vuotta, 
Titon eka lelu,
 jonka melkeen joka aamu löydän sängystäni.)






Tänään tytär viety takaisin kotiin ja tajusin ettei kukaan Lucan seurana kun Titon kanssa ulkona.

Joten ei kun reppu ostoksille.

Nyt mös Luca pääsee mukaan kunnes poitsun rokotukset 
kunnossa.




tiistai 19. joulukuuta 2017

Saavillinen jämiä






Teille kellekään ei varmaan tule yllätyksenä  että täällä poltellaan kynttilöitä.
Vuoden ympäri ja paljon.

Mulla kotona megasuuri lasinen purkki jonne kerännyt kaikki kruunukynttilän jämät.
Huom sana kaikki!

Ai niin miksikö?
Vastausta tähän en todellakaan osaa antaa, 
näyttivät kivalta mun silmissä lasipurkissa tai ehkä ajatellut että kun niin lämpimästi
iltojani kaunistanut valollaan on ollut sääli heitää niitä pois.
Mene ja tiedä, mutta sinne niitä jokatapauksessa on kertynyt "muutama" kappale.

Tämän vuoden pimeät ja sateiset synkät illat tehneet sen
että kynttilöitä meillä polteltu ennätysmäärä. 
Lasipurkki nyt piripintaan asti täyttynyt.
Joten edessä oli kaksi vaihtoehtoa
joko heitää pois tai keksiä niille joku käyttö tarkoitus.



Kaivoin esiin vanhan pesuvadin ja täytin sen saaristosta tuomallani hiekalla.
Oikeasti kuka tervejärkinen
 kerää hiekkaa saariston hiekkarannalta, kantaa sen ämpärissä mökille,
sitten veneelle, autoon ja kotiin?!
Tervejärkistä tai ei, ihan sama,
 ilman hiekkaa näitä ei olisi enään voinut sytyttää.

Iltaisin tökkään kynttilänjämät hiekkaan ja saavat palaa viimeiseen liekkiin asti.
Oman saariston hiekassa.
Voisin jopa vaan täyttää ton vadin saariston hiekalla
ja lämmin tunne olisi täällä.
Te muutamat jotka saaressa käyneet
tiedätte mitä tarkoitan.

Ps: Tässä kirjoittaessani syntyi sitten seurava ei "tervejärkisen" ajatus.
Vuoden 2018 jämät kerään Ikean kassiin ja roudaan mökille.
 Joku tyyni ilta kannan ne hiekkarannalle ja tökkään ne sielä hiekkaan,
sytytän ja ihailen.
Merta ja kynttilänvaloa.




perjantai 15. joulukuuta 2017

Toisenlainen Joulu


Hassua, minä totaalinen joulu ihminen
 tänä vuonna näiden joulu touhun kanssa ihan hukassa.
Fiilis tullut ja mennyt. 
Tontut kaivettu esiin ja laitettu pois.
Joulukuustakaan en tänä vuonna meinaa sisälle kantaa.

Ensimmäinen joulu todella pitkään aikaan kun emme istu
Vaarin luona syömässä parasta kala-ateriaa.
Graavilohta, sillejä ja mätiä.
Niin meidän kummankin herkkuja.
Joululaatikot ja kinkut muille kun meille.



Tyttären saan toki onneksi kotiin Jouluksi.
Mutta nyt mennään nämä päivät vaan ja ainoastaan kotiin tulevan pennun ehdoilla.
LUCA.
Päivää ennen aattoa ajamme Ouluun hakemaan meidän
uuden perheenjäsenen kotiin
Pienen rääpäleen.




Ja on meilläkin jotain joulun taijanomasta jännitystä ilmassa.
Joka kuuluu jouluun...

Nimittäin kuinkahan tää poika ottaa pikkuveljen vastaan...




perjantai 8. joulukuuta 2017

Tää viikko niinkun tuli ja meni



Ollut tän viikon
ihan hukassa
mikä viikonpäivä
Työpäivä vai vapaa???

Tiistaina olo kun olisi Perjantai,
 Keskiviikkona vähän Sunnuntai olo,
Torstai kun olisi Maanantai ja tänään taas Perjantai.

 Tuleva Joulu.
Fiilis tulee lumipäivinä ja seuraavana päivänä 
tipotiessään kun katsoo ulos ikkunasta ja vettä sataa solkenaan.
Ja mitä mä teen, 
kerään joulukamat pois takaisin laatikkoon
jossa lukee joulukoristeet.
Takaisin kaappiin.


Mutta hygge säilyy,kelistä huolimatta,
piparit homejuustolla maistuu yhtä hyvältä satoi lunta tai vettä. Glögi lämmittää. 
Kaatosateessa koiran kanssa tehdyn lenkin jälkeen
 yhtä hyvin kun -20 asteen pakkasella.

Eikä meillä kynttilän liekki sammu
 vaikka ulkona sataa kaatamalla vettä.





sunnuntai 3. joulukuuta 2017





Sellainen hyvän fiiliksen loppuviikko takana.

Torstai päivä, ilta ja myös seuraava päivä meni 
kollegoiden kesken työn merkeissä Hotelli Sveitsissä.

Oliko sattumaa, että juuri minä ja mun ystävä, ilopilleri,
 sai tällaisen huoneen kun melkeen kaikki muut nukkuneet
pinkin tapetin alla.

Totesin Pejantaina kun kaivoin autoani lumipeiton alta 
että kollegaan Kupla muodoiltaan parempi kun mun Fiesta.
Pyöreät muodot taitaa sopia tähän meidän talveen paljon paremmin.




Räntäsateessa kotiin, onneksi uusilla pyyhkiöillä.
Oikeasti.
 Auto mulle sellainen kapistus, pakko jolla pitää päästä liikkumaan pisteestä A pisteeseen B.
Mutta johon en olisi valmis tuhlaamaan/käyttämään yhtään ylimääräistä 
senttiä.
Tiedän, absurdi ajatus jo sinäänsä että päivittäin ajan yli 160 km.



Tito hoidossa nämä pari päivää. Kotiin tullessani
 innoissaan, lumesta lähdettiin tarpomaan lumen peitäineisiin maisemiin.
Niinkun villamatto, pitäisi ensin kylmättää 
tai lopputulos tämä :)


Hyasintit siirtyi parvekkeelle, aivastuksien saattamana.




Eilen illalla aurinkolasku
valisi meidän koti kadun, maagisella valolla.



Ja tämä meille lähiaikona tuleva Luca.
Lappalaispoju.
Johon saatu tutustua kuvista ja Mervin viikottaista videoista.
Titokin videot katsoneena, välillä jopa inossain :)