Aikamatkalla Eero Aarnion kotona

Olen päässyt mukaan ihan mielettömän upeaan projektiin jonka myötä pääsin

mukaan kun Bo Bedre lehden toimittaja tuli Suomeen tekemään jutun

Eero Aarniosta.

Sovittu noin tunnin haastattattule venyi melkein kahteen tuntiin

kun Eeron tarinat pääsivät käyntiin.

Joita kuuntelin hurmoksessa jopa niin, 

etten malttanut syödä esille laitettua tarjoilua,

josta sekä Eero että hänen vaimonsa olivat pikaisen huolissaan :)

"maista edes mansikka"

Sori, ja kiitos mutta olen allerginen.

Tätä päivää en koskaan tule unohtamaan!

Tutkimusretkellä, omalla pihassa

Täällä tänään viettänyt lököttely päivää josta karvakuonot iltapäivällä 

totesivat että nyt olisi kiva jos tehtäisi jotain muuta...

Joten lähdimme tutkimusretkelle omalle pihalle koska tänään ei täältä pidemmälle päässyt

sillä saaressa asuvan valkohäntäpeuran vasat piiloutuneet

 jonnekin meidän metsäpolun varrelle ja se tuhina ja puhina joka metsästä kuului,

 sai minut kääntymään takaisin.

Tito ja Luca ryntäsivät haukkuen pusikkoihin puhinan ja rytinän saattelemana.

Pojat kuitenkin ehjänä kotona :)

 Olipa hauskaa.

Katsella omaa pihapiiriä linssin läpi.

 Luca ottanut hellän hoitoon

mun ja Ronjan juhannus istumapaikkana toimineet hiirulaiset.

 Viikonloppuja saaristosta!

Alkukesän luonto ja vehreyden kirjo on parasta mitä tiedän.

Sen sävyt, tuoksu ja valo on minusta kauneimmillaan juuri ennen sadetta.

 Metsään laskeutuu satumainen tunnelma ja lintujen viserrys hiljenee.

 Kesäinen lämmin tihkusade.

Sadepisara nenän päässä.

Koirat nuuskii ilmaa nenä pystyssä syvin vedoin.

Iso sydän alkavalle kesälle ja tälle tihkusateiselle Tiistaille.

Sisustelua sateisessa saaristossa.

Eilen illalla rantauduimme saareen myöhään illalla aavemaisen sumun saattelemana.

Oli niin  käsitämättömän hiljaista että Ronjakin totesi että nyt hän tajuaa sen

mitä hän ei ennen ole täällä olosta ymmärtänyt.

Rauha joka valtaa kehon ja mielen kuin salama kun astuu veneestä laiturille.

Kävimme ennen tänne tuloa pikapikaa Ikeassa ostamassa induktioliedelle 

 sopivan paistinpannun joka mökki keittiöstä vielä uupui.

Kuinka sitten kävikään...

Matkaan tarttui myös muutama tekokasvi vaikken niiden ystävä olekkaan muttta kun pärjäävät täällä ilman kastelua yksikseen pidempiäkin aikoja

 ja tuovat lämminhenkistä kodikuutta tänne valkoisuuden keskelle.

Toki kun muutan tänne taas kesäksi pysyvästi asumaan 

mukaan tulee myös aitoa vehreyttä.

Kello on samanlainen kun kaupunki kodissa.

Ostin niitä silloin tuplat kun olivat niin edulliset.

Ja sitten sokerina pohjalla tämä lamppu kaunokainen.

Rakkautta ensi silmäyksellä.

Näkisitte kuinka kauniin ja lämpimän tunnelman tämä saa mökissä illan hämärtyessä kynttilöiden kanssa.

Paikkoja piti tämän myötä laittaa vähän uusiksi jotta sai arvoisensa paikan.

Ihan nappi valinta, eikö vaan?!

Viikonloppu saaristossa

Postauksia jälkijunassa.

Viime viikonloppuna vietimme Isäni syntymäpäiviä.

Hän ei ole Don Corleone, 

vaan isolla sydämellä ja rakkautta täynnä oleva Isä, Vaari sekä ystävilleen uskollinen ystävä.

Puolen yön aikoihin ajoin veneellä mökille ja hämmästyin
kuinka valoisaa vielä merellä oli.
Suuri kuu valaisi upeasti peilityyntä merimatkaa saareen.

Tito ja Luca nauttivat kaikilla aisteilla vapaudesta
kuin kolmesta saarella olevasta
karvakuono kavereistaan.
Jälleen näkemisen riemu oli jopa liikuttavaa.

Omalle mökille saapuessamme
 Tito niin väsynyt ettei edes
imurin ääni häirinnyt vanhan herran unta.

Mun kyy manaukset ei mennyt todellakaan ihan suunnitelmien mukaisesti.

Näihin törmäsin saman päivän aikaan muutamaankin otteeseen.

Näiden kohtaamisen jälkeen mun vaihtui lenkkarit kumisaappaisiin ja
 Titosta ja Lucan vapaus.
 Katselivat luontoa pikaisen korkeammalta.
Pojat kulkivat nimittäin
 sylissä kun piti päästä pisteestä A pisteeseen B.

Tulevana viikonloppuna kuitenkin uusilla manauksilla x2 takaisin saaristoon.
Saan tyttären mukaani.
 Jos manaukset ei vieläkään tepsi 
on kummallekin koiruudelle oma  turvallinen kainalo.

Eli siis kyyt muuttakoon muualle 
Me muutetaan saaristoon!