Kohta takana eka kokonainen viikko kun mun pesästä
lentänyt ei ole käynyt kotona ja olo on välillä
oikeasti todella ontto sekä haikea
että äärettömän onnellinen siitä että omat siivet kantavat.
Kaksyt vuotta ollaan enemmän tai vähemmän oltu
kun paita ja peppu
Me kaksi
tulista herkkää sielua.
Oikeasti, tässä taloudessa on koettu
tunteiden koko kirjo
kirjaimellisesti ja sanallisesti.
(JOO, tiedän että te kaikki rakkaat saaneet myös osan tästä :))
Melkein surkuhupaisaa tässä on että eniten kaipaan
sitä armotonta päpätystä joka välillä sai mut raivon partaalle,
niitä olohuoneessa lojuvia likaisia vaatteita,
tyhjiä kokis pulloja joita ties minkä sohvatyynyn alla
tai
ymmärrys siitä että likaiset astiat laitetaan
astianpesukoneseen
yms yms...
No oikeasti en,
muutakun tota sun höpötystä ja meidän kikattelu hetkiä!
Ja kaikkea siltä väliltä.
Ja kaikkea siltä väliltä.
Sinua!
MY LOVE <3
