Onhan tää ihan hiton outoa

Kohta takana eka kokonainen viikko kun mun pesästä

lentänyt ei ole käynyt kotona ja olo on välillä

oikeasti todella ontto sekä haikea

että äärettömän onnellinen siitä että omat siivet kantavat.

Kaksyt vuotta ollaan enemmän tai vähemmän oltu

kun paita ja peppu

 Me kaksi 

tulista herkkää sielua.

Oikeasti, tässä taloudessa on koettu 

tunteiden koko kirjo

kirjaimellisesti ja sanallisesti.

(JOO, tiedän että te kaikki rakkaat saaneet myös osan tästä :))

Melkein surkuhupaisaa tässä on että eniten kaipaan

sitä armotonta päpätystä joka välillä sai mut raivon partaalle,

niitä olohuoneessa lojuvia likaisia vaatteita,

 tyhjiä kokis pulloja joita ties minkä sohvatyynyn alla

tai

 ymmärrys siitä että likaiset astiat laitetaan

astianpesukoneseen 

yms yms...

No oikeasti en,

muutakun tota sun höpötystä ja meidän kikattelu hetkiä!
Ja kaikkea siltä väliltä.

Sinua!

MY LOVE <3