Viime viikolla innostuin laittamaan kotia vastaanottamaan kevättä
vaikka eihän se vielä oikeastaan täällä ole.
Nurkan takana kylläkin.
Tämä lisääntyvä valon määrä, päivä päivältä,
lintujen visertely aamuisin sekä valoista illat
tekee vaan ihmeitä mielelle ja sielulle.
Kun täällä SE todellinen sisustus into iskee
se on = totaalinen KAAOS!
Nimittäin silloin täällä muuttuu joka ikinen neliö.
Viime viikon Torstaina Tito sairastui äkillisesti ja epäily suolistosyövästä
lamautti minut totaalisesti ja itku ollut todella herkässä.
Sisustus into jäi taka-alalle ja viikon koti näyttänyt kaatopaikalle.
Huonekaluja siirretty sinne sun tänne, matot rullalla lattialla ja pöydät
täynnä viherkasveja, tuikkukuppeja ja muuta sälää.
Tänään kotiin ajaessani sain puhelun että Titolla kaikki hyvin.
Bakteerin aiheuttama tulehdus suolistossa.
Ruokavalio muutettiin jo viime viikolla ja antibiootit aloitettin.
Kuiva ruoka korvattiin keitetyllä kanalla, riisillä, kalalla ja porkkanoilla.
Luca myös enemmän kuin tyytyväinen tähän tarjoiluun.
Naurattaa ja huvittaa.
Kello soi aamulla ja kaksi salamana säntää sängystä
(tarkennuksena, en minä)
Kun se viimeinen, siis minä saan itseni hilattua sängystä ylös muutaman torkuttelun jälkeen keittiössä odottaa
kaksi karvakuonoa jääkaapin edessä vierekkäin nätisti istuen.
Tito alkaa heitteleen ruokakuppiaan pitkin seiniä koska tarjoilu ei tässä "ravintolassa" ole tarpeeksi nopeaa,
Luca puhisee , kuulosten vihaiselle hirvelle jolla vasa jossain puskassa.
Joka aamu sama pettymys kolisevasta ruokakupista ja puhinasta huolimatta
kuulee wanha herra ja sen teini broidi jo niin tutuksi tulleen lauseen
"sori boys, tää ravintola aukeaa vasta ensimmäisen kahvikupin jälkeen"
Iso huoli poissa,
Mun luottokamu Tito jatkaa räksyttelyllä. Jota en jaksaisi kuulla.
Mutta nyt jopa toi, melkein tärykalvot rikkova haukunta tuntunut hyvältä .
Täällä kevättä rinnassa ja kotikin melkein jo asuttavan näköinen.
Räkä nenästä valuen onnellisena.
Elämästä, ylä- ja alamäkineen.
Rentoa ja aurinkoista viikonloppua!
