Se tunne kun talvipakkasella lämpö vyöryy kuin hyökyaallon tavoin
joka suonista sisälle kehoon.
Hengittää syvään ja on pakahtua luonnon kauneudesta.
Tuntea kuinka auringon säteet lämmittää tuulesta kylmentyneitä poskia.
Mikä kaikista parasta, rakkaiden seurassa.
Tyttäreni ja ihanan ystäväni, kikkarapää Fridan kanssa.
Meille kaikille tämä talvinen ja luminen Suomenlinna oli uusi kokemus.
Fridan kanssa kävimme viime vuonna Tammikuussa kuvailemassa,
itseasiassa minun syntymäpäivänä,
lumetonta Suomenlinnan luontoa ja auringonlaskua myrskytuulessa.
Ihastellen aaltojen ilotulituksesta.
(Postaus täältä.)
Nyt meri jäätynyt mutta aaltojen syvän huminan ja mörähtelyn saattoi kuulla
sekä nähdä
kohdissa jossa jään pinta silkin pehmeää.
Jos joku kysyisi, onko meri kauniimpi jäätyneenä tai aaltoineen.
En osaisi vasta.
Meri minulle aina sydäntä lähellä.
Kaunis, kiehtova, maaginen ja kunnioitusta herättävä.
Toistin varmaan kaksikymmentä kertaa
tämän melkein neljän tunnin aikana ääneen
"en kestä, täällä niin kaunista"
Kiitos ikimuistoista päivästä R& Frida.
