Postauksia jälkijunassa.
Viime viikonloppuna vietimme Isäni syntymäpäiviä.
Hän ei ole Don Corleone,
vaan isolla sydämellä ja rakkautta täynnä oleva Isä, Vaari sekä ystävilleen uskollinen ystävä.
Puolen yön aikoihin ajoin veneellä mökille ja hämmästyin
kuinka valoisaa vielä merellä oli.
Suuri kuu valaisi upeasti peilityyntä merimatkaa saareen.
Tito ja Luca nauttivat kaikilla aisteilla vapaudesta
kuin kolmesta saarella olevasta
karvakuono kavereistaan.
Jälleen näkemisen riemu oli jopa liikuttavaa.
kuin kolmesta saarella olevasta
karvakuono kavereistaan.
Jälleen näkemisen riemu oli jopa liikuttavaa.
Omalle mökille saapuessamme
Tito niin väsynyt ettei edes
imurin ääni häirinnyt vanhan herran unta.
Tito niin väsynyt ettei edes
imurin ääni häirinnyt vanhan herran unta.
Mun kyy manaukset ei mennyt todellakaan ihan suunnitelmien mukaisesti.
Näihin törmäsin saman päivän aikaan muutamaankin otteeseen.
Näiden kohtaamisen jälkeen mun vaihtui lenkkarit kumisaappaisiin ja
Titosta ja Lucan vapaus.
Katselivat luontoa pikaisen korkeammalta.
Pojat kulkivat nimittäin
sylissä kun piti päästä pisteestä A pisteeseen B.
Näiden kohtaamisen jälkeen mun vaihtui lenkkarit kumisaappaisiin ja
Titosta ja Lucan vapaus.
Katselivat luontoa pikaisen korkeammalta.
Pojat kulkivat nimittäin
sylissä kun piti päästä pisteestä A pisteeseen B.
Tulevana viikonloppuna kuitenkin uusilla manauksilla x2 takaisin saaristoon.
Saan tyttären mukaani.
Jos manaukset ei vieläkään tepsi
on kummallekin koiruudelle oma turvallinen kainalo.