Täällä taas

On tainnut mennä aika pitkä tovi kun täällä kuulumisia jakanut.

En osaa sanoa venyykö taas seuraava puoli vuotta eteenpäin mutta kiva olla täällä taas.

Ollaan siis lomalla ja saaristossa.

Tito ja Luca ja allekirjoittanut nauttineet isosti.

Pojat nauttineet täysin tassuin vapaudesta.

Ovi ollut auki 24/7 kun vielä ei inisevät hyttyset olleet riesana.

Viime yön kaatosateen jälkeen tilanne varmaan muuttuu ja ensi yön ovet menee kiinni.

Luca viimeisen kahden viikon aikana aamuyöstä ottanut vahtivuoron.

Kääntyessäni, tiedän että yksi puutuu.

Noussut unisena ja sielä hän makaa.

Terassilla.

Vahtii ja murisee myös minulle, kunnes tunnistaa ja komennan takasin sisälle nukkumaan.

Ja sitten alkaa Titon puolelta armoton murina ja räksytys.

Tito sitä mieltä että ettei 160cm sänkyyn mahdu kun minä ja hän.

 Pojat oikeasti parhaita kamuja.

Luca havittelee kylläkin  kovasti lauman johtajan paikkaa 12v broidiltaan. 

Tito vielä kynsin hampain yrittää pitää kiinni hänelle kuuluvasta paikastaan.

Luca kai jotenkin ymmärtää että broidi jo niin vanha ettei ihan täysin voimin halua 

pomon paikasta taistella 

vaikka tietää että tosi taistoissa Tito toiseksi jäisikin.

Kyllä niillä välillä yhteenottoja tullut, rajujakin.

Näissä Tito kyllä jäänyt pahasti alakynteen ei vaan iän vuoksi vaan myös kokoeron takia.

Painiotteluiden seurauksena Titon lonkkaluu hypännyt paikaltaan muutaman kerran,

osaan sen nykyään jo itse niksauttaa paikoilleen. Nyt,  jos vaistoan että kohta edes

painimatsi menen väliin ja vihellän pelin poikki ennenkun se ehtii edes alkamaan.

Olen nauttinut yksinolosta, lämmöstä, auringonpaisteesta, 

veneellä ilta-ajeluista tyynellä merellä 

moottorin hiljaisesti putkuttaen, hiljaisuudesta sekä toinen toistaan

kauneimmista auringonlaskuista.

Viikonpäivät menettänyt merkityksen samoin kello.

Herään kun herään, syön kun on nälkä ja menen nukkumaan kun alkaa väsyttämään.

Mun rakkauspakkaus vietti täällä muutaman päivän lomani alussa ja tulee 

uudestaan vielä lomani viimeisenä viikonloppuna "kaverinsa" kanssa millä nimellä Isäni

kutsuu tyttäreni poikaystävää ja jota odottanut jo melkein vuodenpäivät 

malttamattomana odottavansa tapaavansa. 

 Tämä meitä kahta kovasti naurattanut, kaveri, onhan sillä nimikin.

Mulle piti tulla ystävä tänään kylään mutta perui joka harmittaa 

koska olin odottanut tapaamista todella paljon.

Viime viikolla,  joku päivä, kävin karvakuonojen kanssa saaressa

joka perinteeksi muodostunut.

Kesätreffit.

Paikka jossa Tito aina hyppää samaan syliin ja nukahtaa siihen.

Jossa minäkin rentoudun ja pystyn puhumaan kaikesta.

Saariston upeimmat maisemat ja josta aina lähden hymystä suin.

Meillä on täällä hyvä olla.

Puss!

 

Pitkä kuuma kesä

Täällä nautittu täysin siemauksin ihanasta aurinkoista kesästä.

Tytärkin saaressa kanssani kokonaiset kaksi viikkoa juhannuksena sattuneen pikku haaverin vuoksi. Onneksi ei mitään sen vakavampaa kuin yksi murtunut kylkiluu. Ikävä juttu mutta onni onnettomuudessa kuitenkin koska ilman tätä tapahtumaa meillä ei olisi ollut mahdollista viettää yhdessä näin pitkää aikaa.

Aurinko porottanut kuumana siniseltä taivaalta jo yli kuukauden. Meri melkein peilityyni aamusta iltaan. Mökin ovet auki yötä päivää ja hyttysverkoista huolimatta joku inisiä jostain rakosta löytänyt sisälle.  Kuumuus välillä ollut jopa tuskallista, trooppisista öistä puhumattakaan olen nauttinut kesästä joka solulla.

Sunnuntaina tuli se paljon kaivattu sade. Kaatosade.  Silmänräpäytyksessä  koko luonto hiljeni, taivas oli pikimusta, tuuli nousi myrskyksi niin että terassin kalusteet kaatuivat ja sitten tuli vettä niin paljon etten ole koskaan sellaista kaatosadetta kokenut.  Noin kolme minuuttia. 

Sitten tyyntyi, aurinko porotti taas siniseltä taivaalta ja metsä höyrysi usvaisena. Maagisen kaunista!

Luca pääsi "nallekarhu" lookistaan ei vaan kuumuuden takia vaan myös siksi että meri on hänelle kuin magneetti ja paksu turkki oli huono yhtelö tähän uintiharrastukseen nimittäin voitte ehkä kuvitella paljonko tollaisen karvakasan kihara pitkä turkki painaa kastuessaan?! Minäpä kerron. Niin paljon että uidessa turkki painoi varmaan koiraa kolme kiloa enemmän ja teki lempiharrastuksesta pikkaisen haasteelliseksi joten ei kun trimmeri kehiin ja lempiharrastus voi jatkua turvallisesti.

Vanha herra Tito seuraa näitä uintiretkiä mielellään ihan kuivalta maalta tai ääritapauksissa polviin asti. Joka Titon mittakaavassa on noin kolme senttiä. Kova uimari hänkin oli nuoruusvuosina.

 Terkut täältä ja ihanaa kesän jatkoja teille kaikille!

Lomaterkut saaristosta

Vihdoin taas täällä omassa pienessä punaisessa mökissäni, saaristossa.

 Minä, vilukissana pakkaan laukun täyteen villapaitoja ja sukkia tänne tullessani.

Mukana kyllä yhdet villasukat ja yksi melkein villapaidaksi laskettava hupullinen paita joka oli ihan tarpeellinen lauantai iltana kun istuimme serkkuni terassilla aamu kolmeen.

Hyttyset kun meinasi syödä minut. Kirjaimellisesti.

Mökin ovi ollut auki yötä päivä. Karvakuonot tulevat ja menevät kellonajasta riippumatta. Yritän olla ajattelematta pihapiirissä mahdollisesti luikertelevia siksak selkäisiä matelijoita.

Kyitä täällä on ja tulee aina olemaan. Piste. Karvakuonoja en voi, enkä halua teljetä sisään tai remmin. 

Pakko vaan niiden nauttia kesästä ja vapaudesta.

Saanut lainaksi yhden Macro linssin rakkaalta ystävältä jonka kanssa kivaa kyykkiä puskissa.

 

Meidän saaressa pesivä joutsen saanut tänä kesänä kolme poikasta. Viime kesänä pesän munat ja pesä kostui, eikä poikasia syntynyt. 

Joten nyt hymyssä suin on ollut ilo seurata tätä.

Ihanaa Tiistai iltaa!

Syksyn kuulumisia rannikon rauhasta

Pitkästä aikaa taas tällä blogin puolella.

Toivottavasti teillä kaikilla ollut yhtä ihana kesä  ja alkanut  syksy kun meillä.

Meidän klaani on viettänyt taas pitkän ihanan saaristo kesän.

Lomat pidin tänä vuonna useassa pätkässä ja Elokuun loppuun asti kävin myös töissä saaresta käsin.

Nauttinut hektisten työpäivien jälkeen saariston totaalisesta hiljaisuudesta.

 Syksyn illan valo on aina yhtä kiehtova ja maaginen.

Luonto hiljenee ja metsä tuoksuu syksylle.

Koirien kanssa teimme pikiä metsä lenkkejä jonka jälkeen vein ne mökille.

Ja lähdin uudestaan nauttimaan.

 Monesti käynyt niin että en ole edes halunnut nostaa kaulassa roikkuvaa kameraa.

Istahtanut vaan kannolle ja seuraillut vierestä luonnon  elämää ja eläimiä.

Syksy myös tuonut mukanaan muutoksen tuulia.

Tytär muutti uuteen asuntoon ja minun työpaikka siirtyi seitsemän vuoden poissaolon 

jälkeen takaisin kotikaupunkiini.

Olen edelleen töistä kotiin tullessani ihmeissäni kun edessä vielä pitkä ilta tehdä mitä huvittaa.

Mökkiä en vielä malttanut sulkea vaikka tarkoitus oli  

tehdä se sielä viime viikolla ollessani.

Tämä joka vuosi minulle yhtä vaikea päätös.

Pientä extra twistiä ja murhetta saariston syksyyn toi tämä 

merelle uponnut Summer Sauna lautta jonka suurin osa irtaimistoa kellui meidän saaren rannalle,

valtavia nahkasohvia, kesäkalusteita, terassimattoja plus kaikkea muuta roinaa.

Ja lopulta myös itse 200 neliöin lautta myrskytuulen saattelemana meidän saaren salmeen.

Annan 10+ Meripelastus sekä Merivartioston

 toiminnalle jotka joka puhelinsoittoomme reagoineet nopeasti ja ammattitaitoisesti.

Tätä kautta ei varmaan mene terveiset perille koska tuskin mun blogin kohderyhmää :)

Mutta kiitos toiminnasta laitettu eteenpäin muuta kautta.

Lautta viime viikon lopulla saatu nostettua pois sekä jonkin verran 

 meidän hiekkarantaa siivottu lautan omistajan toimesta.

Eilinen kova myrsky pisti stopin alkaneeseen urakkaan

 mutta tuulen tyynnyttyä toivomme että siivous jatkuu siihen mihin se jäi.

Nautitaan hetkistä.

 Pimenevistä illoista.

 Tuulesta, sateesta.

Väriloistosta ja auringosta.

Maaginen ilta.

Olen nähnyt täällä saaristossa toinen toistaan kauniimpaa auringonlaskua mutta en ikinä

kokenut mitään näin maagista kuin eilen.

Saunasta tullessani ilmassa leijui taijan tuntu. Sellainen

että se kihlmöi ja vetää puoleensa.

 Outo hiljaisuus jota en osaa sanoiksi pukea.

Oli tarkoitus mennä saunan jälkeen nukkumaan mutta puin päälleni aamutakin, villasukat ja kumisaappaat ja hyppäsin veneeseen.

Onnekseni.

Ikuisesti olisi harmittanut. Jos olis jäänyt näkemättä.

Kun täällä kesät viettänyt lapsuudesta saakka

sen vaan tietää ja tuntee.

Eilen saunan jälkeen sänky meinasi vetää pitemmän korren.

Tuntui kun koko maailma olisi hetkeksi pysähtynyt.

Joka puolella aivan hiljaista.

Lintuja liiteli ohi ja kalat hyppelivät äänettömästi veden pinnalle jättäen vaan rinkulan 

tyynen meren pintaan.

Istuin veneessä yli tunnin 

ihailemassa tätä maagista väriloistoa, melkeen kuin transsissa.

En tiedä

 mutta allaolevassa kuvassa ehkä jopa loistaa komeetta.

Tällaisena satumaisena iltana sellaisetkin saattaa näyttäytyä.

Ylläoleva kuva otettu kännykällä eikä sitä ole käsitelty.

Mun 3OOmm linssi ei tuohon ihan kyennyt:)

Mutta tuon alla lilluin ja nautin.

Aamulla heräsin sakeaan sumuun ja hämähäkkien

verkkojen ympäröimänä.

Magiaa kai sekin.

Mutta mitä muuta voisi tuollaisen illan jälkeen odottaa.