Täällä taas

On tainnut mennä aika pitkä tovi kun täällä kuulumisia jakanut.

En osaa sanoa venyykö taas seuraava puoli vuotta eteenpäin mutta kiva olla täällä taas.

Ollaan siis lomalla ja saaristossa.

Tito ja Luca ja allekirjoittanut nauttineet isosti.

Pojat nauttineet täysin tassuin vapaudesta.

Ovi ollut auki 24/7 kun vielä ei inisevät hyttyset olleet riesana.

Viime yön kaatosateen jälkeen tilanne varmaan muuttuu ja ensi yön ovet menee kiinni.

Luca viimeisen kahden viikon aikana aamuyöstä ottanut vahtivuoron.

Kääntyessäni, tiedän että yksi puutuu.

Noussut unisena ja sielä hän makaa.

Terassilla.

Vahtii ja murisee myös minulle, kunnes tunnistaa ja komennan takasin sisälle nukkumaan.

Ja sitten alkaa Titon puolelta armoton murina ja räksytys.

Tito sitä mieltä että ettei 160cm sänkyyn mahdu kun minä ja hän.

 Pojat oikeasti parhaita kamuja.

Luca havittelee kylläkin  kovasti lauman johtajan paikkaa 12v broidiltaan. 

Tito vielä kynsin hampain yrittää pitää kiinni hänelle kuuluvasta paikastaan.

Luca kai jotenkin ymmärtää että broidi jo niin vanha ettei ihan täysin voimin halua 

pomon paikasta taistella 

vaikka tietää että tosi taistoissa Tito toiseksi jäisikin.

Kyllä niillä välillä yhteenottoja tullut, rajujakin.

Näissä Tito kyllä jäänyt pahasti alakynteen ei vaan iän vuoksi vaan myös kokoeron takia.

Painiotteluiden seurauksena Titon lonkkaluu hypännyt paikaltaan muutaman kerran,

osaan sen nykyään jo itse niksauttaa paikoilleen. Nyt,  jos vaistoan että kohta edes

painimatsi menen väliin ja vihellän pelin poikki ennenkun se ehtii edes alkamaan.

Olen nauttinut yksinolosta, lämmöstä, auringonpaisteesta, 

veneellä ilta-ajeluista tyynellä merellä 

moottorin hiljaisesti putkuttaen, hiljaisuudesta sekä toinen toistaan

kauneimmista auringonlaskuista.

Viikonpäivät menettänyt merkityksen samoin kello.

Herään kun herään, syön kun on nälkä ja menen nukkumaan kun alkaa väsyttämään.

Mun rakkauspakkaus vietti täällä muutaman päivän lomani alussa ja tulee 

uudestaan vielä lomani viimeisenä viikonloppuna "kaverinsa" kanssa millä nimellä Isäni

kutsuu tyttäreni poikaystävää ja jota odottanut jo melkein vuodenpäivät 

malttamattomana odottavansa tapaavansa. 

 Tämä meitä kahta kovasti naurattanut, kaveri, onhan sillä nimikin.

Mulle piti tulla ystävä tänään kylään mutta perui joka harmittaa 

koska olin odottanut tapaamista todella paljon.

Viime viikolla,  joku päivä, kävin karvakuonojen kanssa saaressa

joka perinteeksi muodostunut.

Kesätreffit.

Paikka jossa Tito aina hyppää samaan syliin ja nukahtaa siihen.

Jossa minäkin rentoudun ja pystyn puhumaan kaikesta.

Saariston upeimmat maisemat ja josta aina lähden hymystä suin.

Meillä on täällä hyvä olla.

Puss!

 

Saariston rauhassa, sattuu ja tapahtuu

Päätin tänä kesänä että Netflix ja kaikki muut saa jäädä syrjään mökkeilyn ajaksi.

Ostin kasan kirjoja mukaan maalle.

Olen aina ollut suuri dekkari fani, eritoten pohjoismaiset niin kirjat kuin sarjat on tullut koluttua läpi. 

Dekkareita en tänä kesänä mökille ostanut.

Sanoisin, aika "huume höyryissä" mun uudellen lukeminen aloitettu.

Ensiksi ahmin muutamassa päivässä Mikael Persbrandtin kirjan "Muistini mukaan"

 tämän jälkeen kirjan Jere.

Tällä hetkellä luen kirjaa "Wanted" Janne Nacci Tranbergistä

Mutta sitten itse asiaan.

Meillä täällä jo noin 10 vuotta asustanut yksinäinen joutsen, Anniinaksi nimetty.

On kylläkin uros mutta tällä nimellä kulkenut vuosia kun aikoinaan tytär sen Anninaksi nimennyt.

Olen kesän aikana pääsyt useaan kerran katselemaan ja ihailemaan tätä meidän

saaren kunkkua joka pitää reviiristään huolen jopa välillä todella aggressiivisin ottein.

Iltaisin, saari kierroksen aikana
 kaikki muut vesilinnut ajetaan pois.

Olivat me sitten piilossa hiljaa kaislikossa tai uiskentelemassa rannan lähistöllä.

Valkoposkihanhet
 aiheuttavat Anniinassa jonkun ihan 
mega taistelu moodin eikä armoa annetta.

Näistä muutamia saanut vierestä seurata.
Ihailen ja ihmetellen.

Tänään aamulla kaksi merikotkaa leijaili mökkini yläpuolella.
Ajattelivat varmaan saavansa 
herkullisen aamupalan kahdesta pienestä villakoirasta.

Pojat sai komennon sisälle.
Minä jäin ulos ihailemaan näitä niin upeita lintuja leijailemassa
korkeuksissa.

Tänään joutui kaivamaan villasukat esiin ja nauttimaan Lauantai päivästä sisätiloissa 

koska ulkona koko aamupäivän satanut kaatamalla vettä.

Säästä riippumatta mökillä on hyvä olla.

Mukavaa viikonloppua.

Saaristossa kaikki hyvin.

Ensimmäinen lomaviikko takanapäin ja aika on mennyt kuin siivillä.

Aamut alkaneet kahvilla ja aamupalalla terassilla

jonka jälkeen pikku puuhastelua pihalla.

Pitkiä kävelylenkkejä metsässä

koirien temmeltäessä pitkin metsäpolkuja milloin

 peuroille haukkuen ja muristen, ilmoittaen 

että olemme vaarallisia petoja,

tänne meidän reviirille ei ole tulemista tai vaan toisiaan jahdaten,

myöskin kovaäänisesti haukkuen.

Lucalla tapana juosta edellä, maastoutua polulle ja kun lähestymme

se hyökkää piilopaikastaan kuin saalistava leijona.

Leikki joka naurattaa minua aina yhtä paljon.

Iltapäivät istunut terassilla kirjoja ahmien.

Lukeminen jäänyt viimevuosina vähiin

  joten mökille kantanut suuren pinon

lukematta jääneitä kirjoja.

Grillailun jälkeen ennen nukkumaaan menoa 

lähdemme vielä kiertelemään saarta veneellä nauttimaan hiljaisuudesta ja toinen

toistaan kauniimmasta auringonlaskuista.

Koirille tästä viikossa muodostunut mieluisa rutiini.

Tietävät että lähtö edessä kun puen pelastusliivini päälle.

Juoksevat kilpaa rannalle ja odottelevat minua hännät heiluen laiturilla.

Titolla tapana tarkkailla maisemia veneen keulassa

 kun taas Luca ottaa

mukavan asennon veneen pohjalle, nukahtaen miltei sekunnissa tyytyväisenä tuhahdellen.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Lomailua saaristossa

Terkut täältä saariston rauhasta.

Tällä vietämme rentoa eloa seuraavat kaksi viikkoa.

Täällä parhautta on kun voi vaan istua tuntikausia laiturilla

kuunnellen aaltojen liplatusta, lintujen viserrystä auringon lämmittäessä kasvoja.

Käpertyä iltaisin villasukat jalassa lämpimään torkkupeiton sisälle 

terassille kirjaa lukien tai auringonlaskuja ihaillen.

Tai vaan olla, ajattelematta yhtään mitään!

Eilen kannoin kaikkea palavaa romua

 kokkoon niinkun myös tämän allaolevan vanhan pulpetin.

Hain tyttären illalla tänne saaristoon ja ruokaostoksilla päätimme 

että käymme ostamassa vähän yrttejä ja teemme oman pikku yrttitarhan.

Matkalla takaisin saaristoon mietin että minne yritit istuttaisin.

Pulpetti kannettiin takasin kokosta terassille ja tässä lopputulos.

Illalla lähdimme vielä veneretkelle pienessä kesäisessä tihkusateessa usean sateenkaaren alla.

Sateen lakattua niin taivas kuin meri loisti upeissa oranssin sävyissä.

Tänään sadepäivä ja illaksi jopa luvattu ukkosta.

Valitettavasti vaan ukkonen harvoin eksyy tänne saaristoon.

Sateesta välittämättä puen nyt sadetakin päälle ja lähden metsään poimimaan kuusenkerkkiä josta

tarkoitus tehdä illaksi pestoa uusille perunoille.

Reseptin laitan jakoon mikäli maku sen arvoinen.

Sadepäivä saaristossa.

Terkut täältä saaristosta.

Eka sade päivä. 

Täällä vietetty jo kaksi viikkoa sinisen taivaan alla

 joten ihan ok että yhtenä päivänä sataa.

 Tätä kirjoittaessani taivas aukeni ja taas paistaa aurinko!

Sain ihan mahtavan kuvaus projektin ja tätä kuvattu laina kameralla

jonka kanssa ei aluksi olleet ihan sinut

mutta kun nollasin kameran tehdas asetuksiin ollaan melkein tulleet ystäviksi.

Huomenna saan oman kameran takaisin.

Sekä päiväksi töihin vaikka lomalla olenkin.
Ihan vaan päivän piipahdus ja takasin lomalle:)

Kirja jonka sain lainaksi kummitädiltäni.

Jota lukenut täällä myöhään yöhön.

Toven saari täällä meidän mökin lähistöllä jossa monesti käynyt

Muumit ollut kirjoja mitä meillä paljon luettu.

Tytär osaa ulkoa sadun " Hur det gick sen"

Tänään meillä ollut Atte hoidossa joka kuvittelli että tämän mökin isäntä.

Jep,

Tito ja Luca luopui sohva paikasta, mutta ihan vieraanvaraiduusta...

Mutta ei ilman murinaa.

Allekirjoittanut joutunee nyt pesemään

 hiukset että huomenna voi lähteä ihmisten ilmoille.

Nuttura ei enään taida toimia :)

Puss ja ihanaa tulevaa viiikonloppua!