Karvakuonojen riemua

Saaristossa hau!

Olkoon tää nyt Titon ja Lucan puheenvuoro:

Nautitaan ihan joka aisteilla täällä saaristossa.

Saadaan tulla ja mennä ihan oman fiiliksen mukaan kun mökin ovi aina auki.

Öisin

 meidän emäntä kylläkään ei

 kovasti ilahdu kun jompikumpi meistä kuulee

hiiren, hirven tai karhun puskissa hiipivän ja haukkuen syöksymme ulos.

Emännän mukaan vaan tuuli mutta eihän se tajua näistä meidän jutuista yhtään mitään.

Hiekkaranta on meidän saaren paras paikka

mutta sieltä tullessamme joudumme aina suihkuun emäntä kun tänä kesänä ostanut sellaiseen

kapistuksen jonka laittaa ämpäriin.

Kuulemma ikävää nukkua kun sänky täynnä hiekkaa.

Hienohelma.

Noin suurimmaksi osaksi olemme tulleet toimeen.

Pieni painiottelu kylläkin otettiin pari viikkoa sitten ja siinä sitten sain

mun höyhenen painoisen iso broidin jalan jotenkin väärään asentoon.

Oli kuulemma mennyt sijoiltaan.

Sori vahinko. 

Olen pomo, tai ainaskin kovasti yritän.

Nyt tulee emäntä tänne myös huuteleen.

"onneksi oli kätilö paikalla joka napsautti Titon jalan oikeaan asentoon"

Vahinko, sori, mutta ymmärräthän  että yritän kovasti ottaa tässä meidän laumassa pomon roolia.

Aina tota vanhaa herraa paapotaan.

En ymmärrä.

Emäntä täällä kyllä määrä. 

Määrä paikan.

Mutta aina voi haasta.

Saaristossa terkut.

PS: Se lupasi viedä meidät ilta lenkille hiekkarannalle!

Ok.

Sitten suihkun kautta.

Saariston rauhassa, sattuu ja tapahtuu

Päätin tänä kesänä että Netflix ja kaikki muut saa jäädä syrjään mökkeilyn ajaksi.

Ostin kasan kirjoja mukaan maalle.

Olen aina ollut suuri dekkari fani, eritoten pohjoismaiset niin kirjat kuin sarjat on tullut koluttua läpi. 

Dekkareita en tänä kesänä mökille ostanut.

Sanoisin, aika "huume höyryissä" mun uudellen lukeminen aloitettu.

Ensiksi ahmin muutamassa päivässä Mikael Persbrandtin kirjan "Muistini mukaan"

 tämän jälkeen kirjan Jere.

Tällä hetkellä luen kirjaa "Wanted" Janne Nacci Tranbergistä

Mutta sitten itse asiaan.

Meillä täällä jo noin 10 vuotta asustanut yksinäinen joutsen, Anniinaksi nimetty.

On kylläkin uros mutta tällä nimellä kulkenut vuosia kun aikoinaan tytär sen Anninaksi nimennyt.

Olen kesän aikana pääsyt useaan kerran katselemaan ja ihailemaan tätä meidän

saaren kunkkua joka pitää reviiristään huolen jopa välillä todella aggressiivisin ottein.

Iltaisin, saari kierroksen aikana
 kaikki muut vesilinnut ajetaan pois.

Olivat me sitten piilossa hiljaa kaislikossa tai uiskentelemassa rannan lähistöllä.

Valkoposkihanhet
 aiheuttavat Anniinassa jonkun ihan 
mega taistelu moodin eikä armoa annetta.

Näistä muutamia saanut vierestä seurata.
Ihailen ja ihmetellen.

Tänään aamulla kaksi merikotkaa leijaili mökkini yläpuolella.
Ajattelivat varmaan saavansa 
herkullisen aamupalan kahdesta pienestä villakoirasta.

Pojat sai komennon sisälle.
Minä jäin ulos ihailemaan näitä niin upeita lintuja leijailemassa
korkeuksissa.

Tänään joutui kaivamaan villasukat esiin ja nauttimaan Lauantai päivästä sisätiloissa 

koska ulkona koko aamupäivän satanut kaatamalla vettä.

Säästä riippumatta mökillä on hyvä olla.

Mukavaa viikonloppua.

Tiistain tunnelmia

Tänään aamulla kauppaan ajaessani ajoi vastaan ambulanssi vilkut ulvoen

joten jouduin hetkesi pysähtymään tienpintareelle.

Ohi kiisi ambulanssi vilkut välkkyen.

 Kuski pukeutuneena valkoiseen haalariin ja suoja maskiin.

Näkymä oli kuin jostain scifi elokuvasta.

Olo aivan absurdi ja piirtyi verkkokalvoon kuin valokuva.

Tullessani kotiin heitin ruokaostokset eteisen lattialle.

Puin lämmintä päälleni ja lähdin ulos.

Kuvamaan.

Sinne missä kaikki niinkun ennen.

Ensimmäinen LOMAutus viikko

Kotia en ole tänne tainnut pitkään aikaan kuvailla

mutta tällä viikolla siihen on ollut aikaa.

Olin suunnittelut

että käytän tämän ensimmäisen viikon tehokkaasti.

Tein jo viime viikolla "to do" listan.

• siivoa kaapit ja heittää kaikki ylimääräinen pois
• pese ikkunat
• siivoa parveke
• trimmaa koirat
• pese Esterissä (meidän pyykkituvan pesukone) pyykkiä
• ulkoile ja nauti!

Tästä listasta tehnyt kaksi asiaa,

ulkoillut enemmän kun pitkään aikoihin ja nauttinut joka hetkestä.

Esteri myös pessyt pyykkiä monta koneellista jotka odottaa "jotakuta" innokasta 

viikkaamaan ne myös takaisin niille kuuluville paikoille.

Puhtaina ja raikkaina odottelevat vielä Ikean kasseissa.

En tunnista itsessäni tätä tällaista niin laiskaa minua.

Tytär eilen naureskeli puhelimessa, mami älä stressaa. 

Tähän sun listaan varmaan riittää aikaa...

Jep, näin se kai on.

Ensi viikon töissä ja sitten taas aikaa.

Teen sen mikä tuntuu hyvälle.

Cosmo on meidän tämän viikon ihana kamu.

Tuttavuutta tehty jo ennenkin mutta satuimme samalle pellolle 

jossa koirat saivat olla vapaana.

Voi sitä riemua ja riehumista.

Ihanaa viikonloppua.

Me lähdetään ulos nuuskiin kevättä.

Mustaakin mustempi Joulu

Tämä vuosi on ollut raskas ja haasteellinen mutta myös äärimmäisen opettava.

Toivonkin että tätä lukiessanne hetkeksi unohtaisitte arkiset murheet ja pysähtyisitte

miettimään asioita joilla todella on merkitystä.

Odotin ilolla Joulua lumettomuudesta huolimatta kun tiesin että saan viettää 

kiireetöntä aikaa minulle rakkaimman ja rakkaiden läheisten kanssa.

Muutama päivä ennen joulua maailma pimeni totaalisesti kun saimme

kuulla että meille niin rakas pieni taistelija oli taistelunsa taistellut ja nukahtanut rauhaisaan uneen

julman ja niin epäreilun sairauden uuvuttamana.

Sydän on rikki ja sanoja ei löydy.

Eilen sytytimme kynttilät Porvoon hautausmaan Muistolaaksoon.

Toivoen voimia kaikille rakkaille tämän suunnattoman surun keskellä.

Vuosi lähenee loppuaan ja huomenna takaisin arjen askariin.

Elämän on jatkuttava vaikkakin siitä iso palanen puuttuu.

Halaus teille kaikille rakkaille!

Yksi Elokuun viikonloppu saaristossa.

Viime Perjantaina sain rakkaan ystävättäreni saaristoon.

Kaatosateessa aamulla lähdin töihin ja illalla samassa säätilassa saavuimme takaisin saaristoon.

Hymyssä suin!

Illalla söimme rapuja kynttilänvalossa kaatosateen säestämänä.

Lauantaina neljän tunnin veneretki sinisen taivaan alla.

Brunssi terassilla ja yksi villakoira pääsi turkistaan.

  Sauna ja iltauinti jonne kummatkin pulahti mereen kalliota laskien,

rapujen lailla ylös kavuten.

Iltalenkki meidän saaren hiekkarannalle auringonlaskua ihailemaan.

Grillausta ja lämmintä yhdessä oloa aamu kolmeen asti terassilla.

Yksi ihan parhaista viikonlopuista!

 Kiitos Marika.

Alla oleva kuva Marikan ottama eikä voisi paremmin kuvata tätä 

meidän nyt 12 viikkoa jatkunutta saaristoelämää, jotka jatkuu...

Terkuin, 

Minä ja karvakuonot

Sadetta, sumua ja karvakuonoja

 Tito

mun leijona kuningas,

nuuskii ja nauttii. 

Tuoksusta ja tulevasta kesästä.

Minä nauttinut ihanasta tihkuvasta sateesta,

 sumuisista illoista sekä kuvaamisesta uudella objektiivillä.

Ehkä äitienpäivän kunniaksi poijilla hetkellien sopu.

Täällä nimittäin on viimeaikoina ollut kovat koiruuksien kesken 

väiliset taistelut pomon paikasta.

Mutta kun murahdan

pomon paikka täällä meidän perheessä ei jää epäselväksi.

Pätee jopa mun joskus mun kaikista rakkamaille.

Äitienpäivää äideille ja äidillisiä tunteita kokeville!