Joulufiilistä ja kuulumisia

 

Tällä blogin puolella tainnut olla hiljaiseloa  jo muutaman kuukauden ajan.

Täällä hiljaisuudesta huolimatta kaikki hyvin

mutta tuntuu että tämä synkkä musta pimeys onnistunut 

imaisemaan tämän valon "lapsen" johonkin mustaan kaamos moodiin.

Aamulla pimeää ja sataa kaatamalla. 

Karvakuonojen kanssa lenkille, suihkuun, kuivaus ja sitten töihin.

Illalla taas sama rumba ja nukkumaan.

Pojat ei pääse metsälenkeille juoksemaan vapaana kun kuraista ja pilkkopimeää

on päivä mikä tahansa ja kello mitä vaan.

Kierrellään vaan saman korttelin asfalttitietä ympäri päivästä toiseen.

Kuulostaa masentavan tylsältä ja sitä se myös on. 

Eilen hain tyttären kotiin ja nautiskellaan muutama päivä yhdessä.

Karvakuonot onnessaan kun sai ton puuttuvan laumanjäsen kotiin.

Eteenkin Luca jolla niin ihmeellinen yhteys tyttäreen 

vaikka eivät saman katon alla eläneet kuin sen joulun kolme vuotta sitten kun

yhdessä haimme hänet pahimmassa mahdollisessa lumimyrskyssä Oulusta .

Huomenna joulu illalliselle isän/vaarin luokse.

Sen jälkeen käydään sytyttämässä muisto haudalle kaksi kynttilää.

Bongasin tämä ihanat valot meidän tämän päivän 

Porvoon vanhan kaupungin

 fiilistely päivältä.

Herätti lämpimiä muistoja.

Serkullani kotona nämä valot roikkuneet ikkunassa joka joulu

 niin pitkälle kuin muistan.

Tro hopp och kärlek.

Usko toivo rakkaus.

Mustaakin mustempi Joulu

Tämä vuosi on ollut raskas ja haasteellinen mutta myös äärimmäisen opettava.

Toivonkin että tätä lukiessanne hetkeksi unohtaisitte arkiset murheet ja pysähtyisitte

miettimään asioita joilla todella on merkitystä.

Odotin ilolla Joulua lumettomuudesta huolimatta kun tiesin että saan viettää 

kiireetöntä aikaa minulle rakkaimman ja rakkaiden läheisten kanssa.

Muutama päivä ennen joulua maailma pimeni totaalisesti kun saimme

kuulla että meille niin rakas pieni taistelija oli taistelunsa taistellut ja nukahtanut rauhaisaan uneen

julman ja niin epäreilun sairauden uuvuttamana.

Sydän on rikki ja sanoja ei löydy.

Eilen sytytimme kynttilät Porvoon hautausmaan Muistolaaksoon.

Toivoen voimia kaikille rakkaille tämän suunnattoman surun keskellä.

Vuosi lähenee loppuaan ja huomenna takaisin arjen askariin.

Elämän on jatkuttava vaikkakin siitä iso palanen puuttuu.

Halaus teille kaikille rakkaille!

Ei niin yhteistyöhaluinen malli

Ja vielä pikkuisen takaisinkelaus Jouluun.

Alkuperäinen ajatus oli ottaa pojista jouluinen yhteiskuva

joka heti osoittautui "ihan kiva idea" 

Kummatkin kyllä istui kauniisti paikallaan kunnes nostin kameran.

Milloin Luca alkoi irvisteleen tai repiiin isoveljen tonttulakkia joka kylläkin

kiltisti tapitti pää kallellaan kameraan.

Totesin hyvin äkkiä että yhteiskuvaa en näistä saa.

Viime jouluna ei pojista tonttulakki kuvaa otettukaan

koska Luca juuri kotiutunut ja Tito tästä uudesta pikkuveljestään

lievästi sanottuna hämmentynyt.

Kysyvästi minua katsellen.

Jääkö tuo pieni korvia naskalihampailla pureva rääpäle oikeasti tänne

asumaan?!

Tito olisi ollut hyvin yhteistyöhaluinen 

mutta päätin kun en yhteiskuvaa saa on Lucan vuoro.

Ok myönnän, huono päätös.

Huvittaa joka kerta yhtä paljon tän rakkauspakkauksen kanssa. 

Senkun kuvaat mutta sulle en ala poseeraan.

Mutta namin tästä kameran edestä olemisesta ottaisin mielelläni.

Alla kuva Titosta joka niiiiiin veljensä vastakohta.

Monessakin asiassa.

Yksi niistä.

Hän rakastaa kameraa.

Nämä kaksi kamua mun arjen ilo.

Kaksi erilaista pientä sielua.

Itsekkin näiden kahden myötä oivaltanut ja saanut lisää ymmärrystä

siihen kuinka erilaisia me olemme.

Ei ehkä ihan se rauhallisin Joulu...

... mutta paras!

Launatai aamuna täällä soi kello 04:00.

Parhaan Joululahja hakuun.

  Roadtrip Porvoo-Helsinki-Oulu-Porvoo.

Perjantai olisi ollut huomattavasti parempi päivä tälle Joululahja hakureissulle

ajokelit huomion ottaen,

 mutta sekä minä että kakkoskuski

 (josta sitten tulikin ykkös kuski)

olimme töissä Perjantain, tytär jopa puoleen yöhön asti.

Nappasin tyttären kyytiin Eirasta ennen auringon nousua.

Jyväskylään saakka ajokeli ihan ok,

loppumatka Ouluun, lunta satoi kuin lumitykillä ampuen.

Näkyvyys nolla,

kun pilven sisällä olisi ajellut.

Mutta tämän matkan tytär kaahasi kun vanha tekijä

vaikkei ole ratin takana istunut yli puoleen vuoteen.

Perillä noin tunti odotettua myöhemmin.

Lämmin henkistä jutustelua ja paljon suukkoja ja halauksia

joka suuntaan, 

kolmas puhelu huolestuunelle isälleni/vaarille

"Kaikki ok, rääpäle kyydissä"

Matkalla kotiin.

Sunnuntaina käytiin tyttären toivomuksesta

tekemässä pikainen ajolenkkki meidän laituri rantaan

josta kesäisin lähdemme saarelle.

Ja illemmalla, toisin kun olimme suunnittelleet

kävimme Vaarin luona syömässä sen meidän rakastaman kala-aterian.

Alla, esteetikon unelma :)

Pisupaperit!

Ollaan me ehditty myös tunnelmoimaan.

Katseltu noiden kahden karvanaaman leikkejä ja armotonta riehumista.

Titokin, meidän vanha herra heittäytyy leikkiin mukaan kuin teinipoka konsanaan.

Kaikki neljä maattu sohvalla , oikeasti kolme päivää.

Untuvatäkkeihin kietotuneena.

Leffoja katsellen.

Syvällisiä jutellen.

Tito ei vielä oikeen ymmärrä pikkubrodin riehuma kohtauksia

mutta Murmeli on vaan se ykköslelu, myös pikkubroidin mielestä.

(Murmeli asunut meillä jo seitsemän vuotta, 

Titon eka lelu,

 jonka melkeen joka aamu löydän sängystäni.)

Tänään tytär viety takaisin kotiin ja tajusin ettei kukaan Lucan seurana kun Titon kanssa ulkona.

Joten ei kun reppu ostoksille.

Nyt mös Luca pääsee mukaan kunnes poitsun rokotukset 

kunnossa.

Saavillinen jämiä

Teille kellekään ei varmaan tule yllätyksenä  että täällä poltellaan kynttilöitä.

Vuoden ympäri ja paljon.

Mulla kotona megasuuri lasinen purkki jonne kerännyt kaikki kruunukynttilän jämät.

Huom sana kaikki!

Ai niin miksikö?

Vastausta tähän en todellakaan osaa antaa, 

näyttivät kivalta mun silmissä lasipurkissa tai ehkä ajatellut että kun niin lämpimästi

iltojani kaunistanut valollaan on ollut sääli heitää niitä pois.

Mene ja tiedä, mutta sinne niitä jokatapauksessa on kertynyt "muutama" kappale.

Tämän vuoden pimeät ja sateiset synkät illat tehneet sen

että kynttilöitä meillä polteltu ennätysmäärä. 

Lasipurkki nyt piripintaan asti täyttynyt.

Joten edessä oli kaksi vaihtoehtoa

joko heitää pois tai keksiä niille joku käyttö tarkoitus.

Kaivoin esiin vanhan pesuvadin ja täytin sen saaristosta tuomallani hiekalla.

Oikeasti kuka tervejärkinen

 kerää hiekkaa saariston hiekkarannalta, kantaa sen ämpärissä mökille,

sitten veneelle, autoon ja kotiin?!

Tervejärkistä tai ei, ihan sama,

 ilman hiekkaa näitä ei olisi enään voinut sytyttää.

Iltaisin tökkään kynttilänjämät hiekkaan ja saavat palaa viimeiseen liekkiin asti.

Oman saariston hiekassa.

Voisin jopa vaan täyttää ton vadin saariston hiekalla

ja lämmin tunne olisi täällä.

Te muutamat jotka saaressa käyneet

tiedätte mitä tarkoitan.

Ps: Tässä kirjoittaessani syntyi sitten seurava ei "tervejärkisen" ajatus.

Vuoden 2018 jämät kerään Ikean kassiin ja roudaan mökille.

 Joku tyyni ilta kannan ne hiekkarannalle ja tökkään ne sielä hiekkaan,

sytytän ja ihailen.

Merta ja kynttilänvaloa.

Toisenlainen Joulu

Hassua, minä totaalinen joulu ihminen

 tänä vuonna näiden joulu touhun kanssa ihan hukassa.

Fiilis tullut ja mennyt. 

Tontut kaivettu esiin ja laitettu pois.

Joulukuustakaan en tänä vuonna meinaa sisälle kantaa.

Ensimmäinen joulu todella pitkään aikaan kun emme istu

Vaarin luona syömässä parasta kala-ateriaa.

Graavilohta, sillejä ja mätiä.

Niin meidän kummankin herkkuja.

Joululaatikot ja kinkut muille kun meille.

Tyttären saan toki onneksi kotiin Jouluksi.

Mutta nyt mennään nämä päivät vaan ja ainoastaan kotiin tulevan pennun ehdoilla.

LUCA.

Päivää ennen aattoa ajamme Ouluun hakemaan meidän

uuden perheenjäsenen kotiin

Pienen rääpäleen.

Ja on meilläkin jotain joulun taijanomasta jännitystä ilmassa.

Joka kuuluu jouluun...

Nimittäin kuinkahan tää poika ottaa pikkuveljen vastaan...

Tää viikko niinkun tuli ja meni

Ollut tän viikon

ihan hukassa

mikä viikonpäivä

Työpäivä vai vapaa???

Tiistaina olo kun olisi Perjantai,

 Keskiviikkona vähän Sunnuntai olo,

Torstai kun olisi Maanantai ja tänään taas Perjantai.

 Tuleva Joulu.

Fiilis tulee lumipäivinä ja seuraavana päivänä 

tipotiessään kun katsoo ulos ikkunasta ja vettä sataa solkenaan.

Ja mitä mä teen, 

kerään joulukamat pois takaisin laatikkoon

jossa lukee joulukoristeet.

Takaisin kaappiin.

Mutta hygge säilyy,kelistä huolimatta,

piparit homejuustolla maistuu yhtä hyvältä satoi lunta tai vettä. Glögi lämmittää. 

Kaatosateessa koiran kanssa tehdyn lenkin jälkeen

 yhtä hyvin kun -20 asteen pakkasella.

Eikä meillä kynttilän liekki sammu

 vaikka ulkona sataa kaatamalla vettä.

Joulufiilistely alkoi, vesisateessa

Ok, lumesta ei tietoakaan

Marraskuu ja metsä täynnä suppilovahveroita.

Meidän vakkari metsälenkki polku niin kuraa ja märkää täynnä

että vein Titon kotiin ja tein vielä oman lenkin. 

Sadetakki ja kumpparit

kori täynnä suppiksia 

Kosteus meni luihin ja ytimiin ja itseäkin huvitti

että Marraskuussa poimin sieniä villahanskat kädessä!

Kotona 

tähän synkkyyteen

pakko saada lämpöä ja tunnelmaa.

Mun joulukuusi pikkuhiljaa rakentuu tikkaiden ympärille.

Meille kun ei tänä vuonna oikeaa kuusta tule

kun

 jouluksi kotiutuu yksi pieni karvakuono baby.