Tällä blogin puolella tainnut olla hiljaiseloa jo muutaman kuukauden ajan.
Täällä hiljaisuudesta huolimatta kaikki hyvin
mutta tuntuu että tämä synkkä musta pimeys onnistunut
imaisemaan tämän valon "lapsen" johonkin mustaan kaamos moodiin.
Aamulla pimeää ja sataa kaatamalla.
Karvakuonojen kanssa lenkille, suihkuun, kuivaus ja sitten töihin.
Illalla taas sama rumba ja nukkumaan.
Pojat ei pääse metsälenkeille juoksemaan vapaana kun kuraista ja pilkkopimeää
on päivä mikä tahansa ja kello mitä vaan.
Kierrellään vaan saman korttelin asfalttitietä ympäri päivästä toiseen.
Kuulostaa masentavan tylsältä ja sitä se myös on.
Eilen hain tyttären kotiin ja nautiskellaan muutama päivä yhdessä.
Karvakuonot onnessaan kun sai ton puuttuvan laumanjäsen kotiin.
Eteenkin Luca jolla niin ihmeellinen yhteys tyttäreen
vaikka eivät saman katon alla eläneet kuin sen joulun kolme vuotta sitten kun
yhdessä haimme hänet pahimmassa mahdollisessa lumimyrskyssä Oulusta .
Huomenna joulu illalliselle isän/vaarin luokse.
Sen jälkeen käydään sytyttämässä muisto haudalle kaksi kynttilää.
Bongasin tämä ihanat valot meidän tämän päivän
Porvoon vanhan kaupungin
fiilistely päivältä.
Herätti lämpimiä muistoja.
Serkullani kotona nämä valot roikkuneet ikkunassa joka joulu
niin pitkälle kuin muistan.
Tro hopp och kärlek.
Usko toivo rakkaus.