Ensiksi taisi
pikkuisen jännittää,
mutta räksytyksen jälkeen
Tito
löysi itselleen uuden kivan kamun
vaikka normi haistelut, kuka olet
ei nyt onnistunut
(tähän olisi Tito tarvinnut tikkaat)
Eilen linssin takana nautin suuresti näiden
karvakuonojen ilosta ja sanoinkuvaamattomasta
riemusta ja ilosta
mutta nyt kuvia katsellessani näen
paljon muutakin
herkkyyttä, kunniotusta ja kaveruutta
sekä jotain mitä en ihmisenä ymmärrä...
Tuossa ylläolevassa kuvassa jotain
maagista.
Riikon katse, "tuletahan",
Tito töppöjalkoineen,
häntä ylväästi pystyssä ,
"tullaan, tullaan..."
Tai allaoleva kuva,
Titon oikeasti isosti
suuri rakkaus Lili
tämä rakkaus ilman vastakaikua :)
Kiitos Jaana ja Raija tästä superista
puolentoista tunnin lenkistä,
teki hyvää ja nukutti entistä enemmän
sekä
kuvattatuille karvanaamoille
Riiko, Lili ja Tito, wuff :)