Ystävyys ei kokoa katso

 Ensiksi taisi 

pikkuisen jännittää, 

mutta räksytyksen jälkeen 

Tito 

löysi itselleen uuden kivan kamun

vaikka normi haistelut, kuka olet

ei nyt onnistunut

 (tähän olisi Tito tarvinnut tikkaat)

Eilen linssin takana nautin suuresti näiden 

karvakuonojen ilosta ja sanoinkuvaamattomasta

riemusta ja ilosta

mutta nyt kuvia katsellessani näen 

paljon muutakin 

herkkyyttä, kunniotusta ja kaveruutta

sekä jotain mitä en ihmisenä ymmärrä...

Tuossa ylläolevassa kuvassa jotain 

maagista.

Riikon katse, "tuletahan",

 Tito töppöjalkoineen,

häntä ylväästi pystyssä ,

 "tullaan, tullaan..."

Tai allaoleva kuva,

Titon oikeasti isosti 

suuri rakkaus Lili

tämä rakkaus ilman vastakaikua :)

Kiitos Jaana ja Raija tästä superista 

puolentoista tunnin lenkistä,

teki hyvää ja nukutti entistä enemmän

sekä

 kuvattatuille karvanaamoille 

Riiko, Lili ja Tito, wuff :)