... vaikka pikkaisen puolikuntoinen olinkin,
oli aivan pakko raahatua ulos kauniiseen syysilmaan,
paksuun kaulahuviin tiukasti käärityneenä:)
Metsä lenkki,
parhaassa seurassa tekee syysflunssaisenakin
saa ihmeitä aikaan.
Minä kuin myös nämä karvakuono ystävykset
(joiden ystävyys saumatonta silloin kun saavat olla vapaana
ja Lili voi juosta tuota meidän pikku typpöjalkaa karkuun,
joka ei tajua että koska liika tykkääminen on toisen
mielestä oikeasti liikaa )
Hih, ja sitten vielä tämä minun rakkaan ystävän
pikku sydänkäpynen jolta luonnetta löytyy
vaikka muille jakaa!
Ilopilleri jolla naura riittää,
sekunnissa mieli muuttuu,
tylsää, tyhmää,
kamera pois.
(alla oleva oikeanpuolinen kuva kertoo niin kaiken,
juoks iloisesti syyslehtiä potkien,
kikattaen
mutta kun huomasi kameran,
ilo loppu kuin seinään :))
"Tässä vaan tylsistenyynä tallustan"
Mutta metsässä meilläkin oli hetkemme,
jolloin
kamerakaan ei haitannut
pientä rakasta ystävääni <3!
Syksyiset sunnuntaiterkut rannikolta,
