... mutta paras!
Launatai aamuna täällä soi kello 04:00.
Parhaan Joululahja hakuun.
Roadtrip Porvoo-Helsinki-Oulu-Porvoo.
Perjantai olisi ollut huomattavasti parempi päivä tälle Joululahja hakureissulle
ajokelit huomion ottaen,
mutta sekä minä että kakkoskuski
(josta sitten tulikin ykkös kuski)
olimme töissä Perjantain, tytär jopa puoleen yöhön asti.
Nappasin tyttären kyytiin Eirasta ennen auringon nousua.
Jyväskylään saakka ajokeli ihan ok,
loppumatka Ouluun, lunta satoi kuin lumitykillä ampuen.
Näkyvyys nolla,
kun pilven sisällä olisi ajellut.
Mutta tämän matkan tytär kaahasi kun vanha tekijä
vaikkei ole ratin takana istunut yli puoleen vuoteen.
Perillä noin tunti odotettua myöhemmin.
Lämmin henkistä jutustelua ja paljon suukkoja ja halauksia
joka suuntaan,
kolmas puhelu huolestuunelle isälleni/vaarille
"Kaikki ok, rääpäle kyydissä"
Matkalla kotiin.
Sunnuntaina käytiin tyttären toivomuksesta
tekemässä pikainen ajolenkkki meidän laituri rantaan
josta kesäisin lähdemme saarelle.
Ja illemmalla, toisin kun olimme suunnittelleet
kävimme Vaarin luona syömässä sen meidän rakastaman kala-aterian.
Alla, esteetikon unelma :)
Pisupaperit!
Ollaan me ehditty myös tunnelmoimaan.
Katseltu noiden kahden karvanaaman leikkejä ja armotonta riehumista.
Titokin, meidän vanha herra heittäytyy leikkiin mukaan kuin teinipoka konsanaan.
Kaikki neljä maattu sohvalla , oikeasti kolme päivää.
Untuvatäkkeihin kietotuneena.
Leffoja katsellen.
Syvällisiä jutellen.
Tito ei vielä oikeen ymmärrä pikkubrodin riehuma kohtauksia
mutta Murmeli on vaan se ykköslelu, myös pikkubroidin mielestä.
(Murmeli asunut meillä jo seitsemän vuotta,
Titon eka lelu,
jonka melkeen joka aamu löydän sängystäni.)
Tänään tytär viety takaisin kotiin ja tajusin ettei kukaan Lucan seurana kun Titon kanssa ulkona.
Joten ei kun reppu ostoksille.
Nyt mös Luca pääsee mukaan kunnes poitsun rokotukset
kunnossa.
