Kesäkuun kuulumisia

Täällä ollaan, edelleen kaupungissa.

 Siitepölyn määrä saaristossa oli mulle aivan liikaa viime mökkireissulla joten pysytellyt turvallisesti täällä mantereen puolella.

Ensi viikolla uusi yritys!

Kotona Ikean lasi pöytä sai tammikannen. Ihan syystä etten jaksa päivittäin pyyhkiä pölyjä.

 Eilen illan DIY juttu joka mielestäni superhieno.

Valkoinen Ikean Malm lipasto sai uuden värin.

Ajattelin että tämä tunnin juttu.

No ei, menikin noin neljä tuntia.

Mutta kannatti. 

Super tyytyväinen. 

Lopputulos ihan mitä suunnittelut.

Ihan kädetön kaikkeen mikä liittyy istuttamiseen. Harmitta, koska tykkäsin osata. Mulla työkaverina ystävä joka tietää ihan kaiken kasveista. Imen tietoa. 

Ok, sain avokaadot kasvaman...

.... sekä Bataatin, jota kasvattanut pari kuukautta.

Totesin ettei tästä tule mitää.

Viikko sitten alkoi kasvamaan.

Maltti on valttia.

Minä nopean toiminnan tyyppi.

Kasvien kasvatus taitaa olla hyvä vastapaino.

Minun Huhtikuu

Kevään myötä täälläkin aletaan taas herätä eloon.

Viimeiset muutamat kuukaudet olen toiminut kuin robotti.

Herännyt, vienyt koirat ulos, lähtenyt töihin, laittanut maskin kasvoille,

tullut kotiin, vienyt koirat ulos ja mennyt nukkumaan.

Joo, tätähän tämä arki on meillä kaikilla mutta vaikka aika erakkoluonne olenkin

kaipaan ystävien kanssa extemporee iltoja, tyttären ja mun ulkomaan matkoja, kasvoja ja maskin alle piiloon jäävää hymyjä.

 Vapaa päivinä olen tehnyt asioita josta saan virtaa.

Kuvannut.

Istunut kalliolla kun vielä kylmä meri saa posket punaiseksi.

Nauttinut äänestä ja meren tuoksuta.

 Koirien aidosta riemusta ja ilosta kun saavat vapaana juosta metsässä.

Lämpimistä illoista . Kuun valossa.

 Luonnosta joka herännyt eloon.

Sadepisaroista jotka teki parvekelaseihini hymyileviä kummituksia.

Kesä on kohta tällä ja tämä perhe muuttaa saaristoon!

Olohuoneen maalattu seinä ja muutama taulu

Kuinka kävikään?!

Maalasin olohuoneen seinän ja tarkoituksena oikeasti oli jättää ne ihan niin.

Pari taulua, selkeyttä ja harmoniaa.

Nanosekuntin tämä puhdas seinä tuntui hyvältä kunnes 

totesin ettei tämä ole minua.

Nyt seinällä.

Isosisän maalaamat taulut sekamelskana muiden taulujen joukossa.

Tykkään.

Kehystin myös mun lemppari kuvan kortin kera.

Parvekkeella jo aamuisin nautittu aamukahvit

tuulesta ja tyrskystä huolimatta.

Kevättä kohden!

Mun Afrikka

Isoisäni teki aikoinaan paljon matkoja Ilkka ja Sesse Koiviston kanssa Afrikan savanneille.

Olin jo pikkutyttönä äärettömän kiehtonut hänen valokuvistaan

sekä tarinoista jota hän matkoistaan kertoi.

Muistan kun eilisen kun Ilkka Koivisto tuli päiväksi meidän saaren. 

Minun tuhat kysymystä luonnosta ja eläimistä.

Joihin Ilkka vastasi kaikkiin tarinoiden kera.

En  osaa selittää mistä tämä Savanni rakkaus muodostunut.

Se vaan on.

Osa minua.

Ja onhan mulla nämä kaksi minikokoista jellonaa.

Sateinen Sunnuntai

Viime viikon olin töissä ja jälleen edessä

yksi kotoilu viikko edessä.

Olen oivaltanut, vaikkakin tämä epävarmuus

huomisesta ja tulevasta aina välillä nostaa päätään

en anna sille valtaa.

Päinvastoin. 

Viime viikko töissä oli yksi parhaimmista pitkään aikaan.

Asioita ja ihmisiä näkee aivan uudessa valossa.

Oppia elää hetkessä.

Huumorilla ja naurulla.

Näen asioita ympärilläni jotka aina ovat olleet siinä

mutta näen ne vasta nyt. 

Kaato sateessa ja kylmässä tuulessa koirien kanssa lenkille lähtö

tuntunut asialta joka vaan pakko tehdä.

Nyt jopa nautin näistäkin hetkistä.

Heidän ilosta ja riemusta,

 satoi tai paistoi.

Kodistani

 joka ei ole se minun unelma koti pellon laidalla isoine ikkunineen.

Mutta koti jossa viihdyn ja on minun näköinen

  

Joskus vaan on hyvä pysähtyä ja oivaltaa

 että onni koostuu niin pienistä asioista.

Eletään hetkessä.