Olohuoneen maalattu seinä ja muutama taulu

Kuinka kävikään?!

Maalasin olohuoneen seinän ja tarkoituksena oikeasti oli jättää ne ihan niin.

Pari taulua, selkeyttä ja harmoniaa.

Nanosekuntin tämä puhdas seinä tuntui hyvältä kunnes 

totesin ettei tämä ole minua.

Nyt seinällä.

Isosisän maalaamat taulut sekamelskana muiden taulujen joukossa.

Tykkään.

Kehystin myös mun lemppari kuvan kortin kera.

Parvekkeella jo aamuisin nautittu aamukahvit

tuulesta ja tyrskystä huolimatta.

Kevättä kohden!

Mun Afrikka

Isoisäni teki aikoinaan paljon matkoja Ilkka ja Sesse Koiviston kanssa Afrikan savanneille.

Olin jo pikkutyttönä äärettömän kiehtonut hänen valokuvistaan

sekä tarinoista jota hän matkoistaan kertoi.

Muistan kun eilisen kun Ilkka Koivisto tuli päiväksi meidän saaren. 

Minun tuhat kysymystä luonnosta ja eläimistä.

Joihin Ilkka vastasi kaikkiin tarinoiden kera.

En  osaa selittää mistä tämä Savanni rakkaus muodostunut.

Se vaan on.

Osa minua.

Ja onhan mulla nämä kaksi minikokoista jellonaa.

Kuinka sitten kävikään?

Afrikan savanneista ja sen villieläimistä hullaantunut esteetikko 

menee ostamaan WC-paperia.

Käy näin.

Norsu lähti matkaan, esteetikko niin täpinöissään tästä 

super halvasta löydöstä ja kotona vasta 

huomasi että se mitä lähtenyt ostamaan.

Jäi ostamatta.

Fantti istui sen ajateltuun paikkaan täydellisesti!!!

Isoisän taiteen keskelle.

Safari teemalla jatketaan,

 kodissa jossa asuu jo kaksi pientä pientä leijonaa isolla egolla.

Your home is where your heart is...

Pian kymmen vuotta takana tässä kauniissa kaupungissa.

Monen sattuman kautta tänne kotiuduttiin

sekä

 vuosien varrella ollut myös hetkiä että

pois muuttokin käynyt mielessä...

Jo pelkästään se takia että vuoden aikana ajan työmatkaa

 40.000 kilometriä...

Mutta tämä luonto, idyllisyys,

 meri sekä meidän saari kiven heiton päässä

painanut aina vaakakupissa tunteja autossa ennemän.

Tämä mini kaupunki vaan niin mun koti

jossa hengitän ja hymyilen.

Ps:

Yllä oleva taulu isoisän maalaama.

Antilooppeja, elefantinkorvia ja yksi oviaukko

Sekä uuden työpisteen paikka

toisen keittiö sisäänkäynnin edessä.

Silloin kun tähän asuntoon muutimme tässä ollut ovi

poistettiin.

Aluksi tuntui kätevältä että keittiöön pääsi myös

suoraan meidän eteiskäytävän päästä

jossain vaiheessa sellaiselta "turhalta aukolta".

Ovea en siihen kuitenkaan takaisin halunnut

joten laitoin siihen verhon

monestakin syystä.

- Tuo pehmeyttä ja kotoisuutta.

- Valoisaan aikaan heijastaa lempeää valoa olohuoneeseen.

(keittiössä suoraan verhoa vastapäätä pikku ikkuna)

- Pystyn hyödyntämään oviaukon tilana.

Jossain postauksessa kerroin kuinka 

yläkerrassa norsubileet

siis sellaiset

 että isoisän maalaama taulu tippui alas seinältä

ja kehykset meni rikki.

Mun rakkain lempi taulu.

Taulu roikkuu nyt vanhassa housuhenkarissa verhoseinällä.

Kamukseen sai Plantagenista löytyntyt Elefantinkorva kasvin.

My jungle:)

Ps:

 Leijonkin löytyy, elävänä,

mini muodossa :)

Kuvan ottanut http://www.visualaddict.fi

Tyytyväinen leijonaperhe...

Meillä ihan superi jouluaatto takana!

Lämminhenkinen,

iloa ja naurua täynnä

rakkaiden ihmisten kanssa.

Kuten huomaatte on meidän keittiön seinälle ilmestynyt

uusi taulu,

joulupukin tuoma,

isoisäni maalaama.

Vaikka sisustamisessa olen todella arka

värien suhteen tämä taulu kuparinvärisine leijonineen 

löysi heti

 arvoisensa paikkansa keittiön seinällä.

Eikö näytäkkin juuri siltä,

tämä leijonaklaani nauttinut mitä parhaimman aterian

ja

 nyt vaan chillailun aika rakkaiden seurassa.

Ihania pyhän jatkoja

 teille ja läheisimmillenne!