lauantai 24. helmikuuta 2018

Vihreä ruletaa



Viikon roikkunut keittiön seinällä kaksi vihreää sävyä.
 Tänään toinen noista sävyistä valittu.
Ja maalaus alkaa...

Kyseessä siis keittiön taustaseinä, tänään musta 
huomenna toinen noista.
Arvatko, kumpi,
Bonsai vai Laakso?

Tarkkasilmäinen huomaa myös että meillä asuu yksi kamu jolla maitohampaat kutittaa.
 Sekunniksi jäänyt pyykkipoika 
ulottuville...




Vierashuonekkin meni uusisiksi.
Väri maailma Isoisän maalaamasta taulusta.

Tähän huoneeseen tein myös oman työhuoneen.
Sitä myöhemmin.
Mutta voin näin etukäteen kertoa että mun höyläpenkki löysi arvoisensa paikan.


Lauantai iltaa!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ystävyydestä


Näiden kahden ystävyys.
 Pyyteetöntön ja niin lojaalia.
Tähän herään joka aamu ja illalla nukahdan.
Hymyssä suin ja oikeasti
Rakkaudessa.

Meillä kaksijalkaisilta on vielä paljon opittavaa.
Armottoman rähinänkin jälkeen 
joka enteillyt melkeen kolmatta maailmansotaa,
nämä kaksi onnistuu tekemään sovinnon sekunninmurto-osassa.
Eleellä.
Pyydetään anteeksi.
Loukkasin.
Olet mun minun paras ystävä.

Näiden kahden karvaisen kaverusten myötä ystävyyden merkitys kasvanut entisestään.
Ymmärrys, mitä ystävyys on.

Olen onnekas että mulla näitä
  rakkaita, kannustavia, välillä korvasta vetäviä ystäviä
  joiden olalle voin laittaa pääni kun sen tarve.
(onneksi ne vaan halaa eikä nuole korvaa:)
Tai jos rehellisä ollaan, onhan niitäkin...

Voisin tiedät nimetä, mutta tiedän että te tiedätte!


 Sain yhdeltä ystävältä 50v lahjaksi kahdelle lahjakortin
Pakohuonepeliin, kerroin tyttärelle että hei, meidän juttu.
Tytär vastasi
" en todellakaan tuu, me vaan tapellan ja huudetaan toisillemme sielä kun "joku" 
niin tyhmä, ettemme edes päästä ulos sieltä.
Vastasin, ok, sitten huudetaan, so what!
Tytär hetken mietettyään 
sanoi ok,
mennäänkö sen jälkeen syömään Taisting menu...

Ystävyydelle
ISO SYDÄN























lauantai 10. helmikuuta 2018

Veljeni, mun vartija



Hau, esittäydyn, vaikken en vielä ole kertaakan haukkunut,
 emännän ilokis.
 Brodi hoitaa sen homman.

Mutta siis moi,
 olen Luca 13 viikon ikäinen viilis.

Opeteltu viimeviikon remmissä kävelyä,
en tykkää yhtään!

Kintut sotkeutuu tohon ihme naruun,
enkä pysy Brodin perässä.





Pörisiviä autoja ajaa ohi kummine valoineen.
Bussipysäkiltä saapuu joku mustan vedettävän matkalaukun kanssa.
Vastaan tulee jättisuuri kamu.
Haluis tutustua mutta mua jännittää.
Tahdon syliin.

Emäntä kehuu, eikä ota syliin.
Kehoitaa tutustumaan.
Meen piilon,
 ehkä ensikeralla nuuskaisen...




Omassa pihassa se päästä meidät vapaaksi.
Ystävyyttä ja pääsen leikkimään brodin kanssa.
Jolla joskus aika lyhyt pinna ja alkaa komentaan ihan turhasta.
Miksi ei saa vetää kamua korvasta?





Ps:
 Emäntä ollut jossain taudisa
 mutta jaksanut vetäää pakkaspögät päälle.
Vaikka näen ettei ole ihan niin innostunut kun normaalisti.

Minä teen tarpeeni sanomalehdelle.
Isobroidi ei, vaan ulos...
Jotain opittavaa ehkä vielä. 


Terkut pentu arjesta. 
PiaB

perjantai 9. helmikuuta 2018

Viikonloppu




Perjantai terkut täältä rannikolta.

Minä aloittelen viikonloppua flunssan tylsän kourissa.
Kuume alkaa hellittään, 
mutta niska jumissa että se vakkariksi muodostunut kotinutturakin jäi aamulla tekemättä.

Harmittelen, en nutturaa vaan sitä
 että illalla olisi ollut kiva "tyttökerhon" eka tapaaminen.

Ystävättäreni ihan super kiva idea.
 Koonnut FB ryhmän kokoon hänelle tärkeitä ihmisistä
ja tarkoitus tavata samalla kokoonpanolla enemmän tai vähemmän
säännöllisin väliajoin milloin missäkin.
Ensi kerran treffejä jo odotellen!



Täällä sohvaperunana totesin tänään myös sen,
että valo hiipii hitaasti mutta varmasti takaisin.

Villakoiria näkyy joka paikassa:)



Olen ennen ollut todellinen kirjatoukka mutta jostain syystä
lukeminen jäänyt viime vuosina todella vähäiseksi.
Tänä viikonloppuna sulkeutuu Netflix ja Yle Areena
(paitsi sunnuntaina pakko katsoa Silta ja Helteinen Helmikuu)

Mielenkiinolla odotan, josko minustakin löytyy
pieni ripaus Pariisitarta:)



Viikonloppu terkuin,

PiaB

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Meren äärellä pohjoistuulessa.



Meri on aina ollut minulle sellainen elementti
jonka ääressä tunnen oloni kotoisaksi.
Jota rakastan.
Isosti.

Voin istua ja katsella merta tuntikausia mutta
en kylläkään tällä reissulla koska jääkylmä pohjoistuuli
teki musta hetkessä sisäisesti jääpuikon.




Tälle reissulle sain mukaani karvakuonot sekä ystävättäreni.

Tito ja Luca temmelisävät lumessa ja tuisku tuulessa
leikkien kunnes Luca totesi että reppu on ehkä kuitenkin se hänen paikka.






Täällä myös grillauspaikka ja tännehän me seuravaan
kerran lähdetään eväiden kanssa.

Lauantai brunssille!



Toinen asia mikä saa tänä
päivänä mun sydämen pakahtumaan on
nämä karvakuonot.

Tito, kaikkien kamu, fiksu joka tottelee joka sanaa.
Luca, jokseenkin paljon Titoa ujompi 
sekä
  ihan totaalisen pihalla kaikista arkirutiineista.

Mutta eiköhän me näistäkin selvitä!

 Titokun ei osaa kirjoittaa
mutta "puhua" sitäkin enemmän,
tiedän että välillä hermot pikkubroidiiin menee totaalisesti,
muuta loppuviimeksi,
paras kamu.