lauantai 10. helmikuuta 2018

Veljeni, mun vartija



Hau, esittäydyn, vaikken en vielä ole kertaakan haukkunut,
 emännän ilokis.
 Brodi hoitaa sen homman.

Mutta siis moi,
 olen Luca 13 viikon ikäinen viilis.

Opeteltu viimeviikon remmissä kävelyä,
en tykkää yhtään!

Kintut sotkeutuu tohon ihme naruun,
enkä pysy Brodin perässä.





Pörisiviä autoja ajaa ohi kummine valoineen.
Bussipysäkiltä saapuu joku mustan vedettävän matkalaukun kanssa.
Vastaan tulee jättisuuri kamu.
Haluis tutustua mutta mua jännittää.
Tahdon syliin.

Emäntä kehuu, eikä ota syliin.
Kehoitaa tutustumaan.
Meen piilon,
 ehkä ensikeralla nuuskaisen...




Omassa pihassa se päästä meidät vapaaksi.
Ystävyyttä ja pääsen leikkimään brodin kanssa.
Jolla joskus aika lyhyt pinna ja alkaa komentaan ihan turhasta.
Miksi ei saa vetää kamua korvasta?





Ps:
 Emäntä ollut jossain taudisa
 mutta jaksanut vetäää pakkaspögät päälle.
Vaikka näen ettei ole ihan niin innostunut kun normaalisti.

Minä teen tarpeeni sanomalehdelle.
Isobroidi ei, vaan ulos...
Jotain opittavaa ehkä vielä. 


Terkut pentu arjesta. 
PiaB

8 kommenttia: