Meren äärellä pohjoistuulessa.

Meri on aina ollut minulle sellainen elementti

jonka ääressä tunnen oloni kotoisaksi.

Jota rakastan.

Isosti.

Voin istua ja katsella merta tuntikausia mutta

en kylläkään tällä reissulla koska jääkylmä pohjoistuuli

teki musta hetkessä sisäisesti jääpuikon.

Tälle reissulle sain mukaani karvakuonot sekä ystävättäreni.

Tito ja Luca temmelisävät lumessa ja tuisku tuulessa

leikkien kunnes Luca totesi että reppu on ehkä kuitenkin se hänen paikka.

Täällä myös grillauspaikka ja tännehän me seuravaan

kerran lähdetään eväiden kanssa.

Lauantai brunssille!

Toinen asia mikä saa tänä

päivänä mun sydämen pakahtumaan on

nämä karvakuonot.

Tito, kaikkien kamu, fiksu joka tottelee joka sanaa.

Luca, jokseenkin paljon Titoa ujompi 

sekä

  ihan totaalisen pihalla kaikista arkirutiineista.

Mutta eiköhän me näistäkin selvitä!

 Titokun ei osaa kirjoittaa

mutta "puhua" sitäkin enemmän,

tiedän että välillä hermot pikkubroidiiin menee totaalisesti,

muuta loppuviimeksi,

paras kamu.