Minun Huhtikuu

Kevään myötä täälläkin aletaan taas herätä eloon.

Viimeiset muutamat kuukaudet olen toiminut kuin robotti.

Herännyt, vienyt koirat ulos, lähtenyt töihin, laittanut maskin kasvoille,

tullut kotiin, vienyt koirat ulos ja mennyt nukkumaan.

Joo, tätähän tämä arki on meillä kaikilla mutta vaikka aika erakkoluonne olenkin

kaipaan ystävien kanssa extemporee iltoja, tyttären ja mun ulkomaan matkoja, kasvoja ja maskin alle piiloon jäävää hymyjä.

 Vapaa päivinä olen tehnyt asioita josta saan virtaa.

Kuvannut.

Istunut kalliolla kun vielä kylmä meri saa posket punaiseksi.

Nauttinut äänestä ja meren tuoksuta.

 Koirien aidosta riemusta ja ilosta kun saavat vapaana juosta metsässä.

Lämpimistä illoista . Kuun valossa.

 Luonnosta joka herännyt eloon.

Sadepisaroista jotka teki parvekelaseihini hymyileviä kummituksia.

Kesä on kohta tällä ja tämä perhe muuttaa saaristoon!

Luonto heräilee kevääseen

 

Vielä pari päivää sitten myllersi myrsky ja räntäsade.

Myrskyn jälkeen luonto aivan aavemaisen hiljainen.

Kuin odottaen jotain uutta.

Eilen aamulla räkättirastaat saapuivat.

Istuen tutussa pesäpuussaan pyrstöä heiluttaen.

Tänään aamulla parvekkeella aamukahvin ääressä 

suljin silmäni ja matkustin hetkesi jonnekin kauaksi pois.

Linnunlaulujen viserrystä kuunnellen.

Pääsiäiseksi poimitut pajunkissat myös puhjennut "kukkaan"

Popcornista kasvatettu rairuoho saa jatkaa kasvamistaan.

Kevät on tullut ja minäkin herään horroksesta!

Tästäkin tulee HYVÄ VUOSI

Vihdoin sain taas kotiin mun lemppari kalenterin.

Näitä kertynyt kaikki Fridan tekemät kappaleet täynnä sotkuista kirjotusta, muistoja, ajatuksia, ideoita, surua ja iloa.

Kalenteri alusta loppuun kotimaassa valmistettu.

 Kauniita kuvia Suomen luonnosta. 

Pysäyttäviä ja miettimisen aiheisia mietelauseita joka kuukaudelle.

Joka kuukauden lopussa myös sivu jonne voit

listat asioita jotka saanet sinut iloiseksi.

Näinä aikoina on tärkeää pysähtyä hetkeksi miettimään 

niitä hyviä iloisia pieniäkin hetkiä jotka on saanut hymyn huulillesi.

Kun ne on kirjoittanut muistin niin ne unohdu ja niihin voi aina palata

kun tulee hetkiä jolloin tuntuu että kaikki vaan yhtä harmautta.

Kevät kävi kurkistamassa mutta kylmä pohjoistuuli

ajoi sen vielä hetkeksi pois.

Kun seuraavan kerran tulee, tekee se järeämmällä voimalla.

Odotan tätä hetkeä paljon koska viime vuonna kevät jäi kokonaan välistä pois.

Oli musta talvi ja yhtäkkiä kesä.

(täyttä faktaa koska nämä fiilikset kirjoittanut muistiin)

Omasi voit tilata täältä

Omat Helmikuun hyvät hetket jotka saanut hymyn huulille.

- Nauranut töissä Fannyn kanssa niin että tuli melkein pissat housuun

- Tyttären kanssa tunnin puhelu

- Titon ja Lucan kanssa metsässä tähtitaivaan alla (hanki kanto)

-Aurinko lämmitti poskia.

- Mun valokuvasta tehty taulu

- KEVÄT

- Suomenlinna päivä rakkaiden kanssa.

- Emäsalo

- Naapurin J: odottaa lasta.

- Aurinkokenno valot syttyi.

- Asiakas joka kokeili sänkyjä untuvatakki päällä ja kysyin

"nukutko usein untuvatakki päällä"

Poliisi: virka vaatteet vielä alla, onkohan ok riisuuntua.

Pikkulinnut visertelee.

Valo.

Likaiset ikkunat.

Viikko lintubongarin elämää

Nämä pikkuiset Räkättirastaan rääpäleet vilahtivat jo edellisessä postauksessa ja ansaitsevat

ihan omansa,

  koska niin viihdyttäneet minun viime viikkoa.

Aivan parvekkeeni vieressä kasvaa valtavan kokoinen vaahtera jonne rakentaneet pesänsä.

Koska parveke lasitettu on minulle jo aikaisin keväästä kuin toinen olohuone.

Aamukahvit täällä nauttinut leudon talven myötä jo Tammikuusta lähtien. 

Yllätyin suuresti

 kun en ollut huomannut koko pesän rakennus urakkaa ollenkaan

koska parvekkeella istuessani

 nautin juuri eniten luonnon ja sen ympärillä elävien eläimien katselusta.

Äitienpäivänä kuitenkin aamulla bongasin nämä oranssinkeltaiset ammottavat suut.

Ja sen jälkeen olin totaalisesti koukussa.

Viritin jalustan parvekkeelle josta kerroin myös tyttärelleni erään puhelun sivulauseessa joka tokaisi 

"äiti, ootko tosissas, hanki elämä"

Kyllä täällä varmaan naapurikin 

 miettinyt että mitähän toi naapurin akka tuolla

parvekkeella oikeen kuvailee???

Välillä tuli fiilis että kuvaaminen ei ollut myöskään heidän mieleen Angry birds ilme ainaskin täydellinen.

Tottuivat kyllä minuun ja kameraan.

Ensimmäinen lensi pesästä Lauantaina ja kaksi muuta mitä ilmeisemmin Sunnuntai aamuna kukon laulun aikaan kun meillä vielä nukuttiin.

Herätessäni pesässä vielä tämä yksi.

Huusi ruokaa kurkku suorana pesän reunalla mutta emo ei tultu ruokkimaan.

Kaivoi kyllä matoja ruohikosta ja vei ruusupuskissa lymyäville "veljeksille"

 Minä itku silmäkulmassa kameran takana.

Ajatellen ettei tämä kaunis tarina voi päättyä näin.

Mustat pilvet nousi taivalle, tuuli yltyy ja alkoi satamaan rakeita.

 (hain untvatakin koska olen itsekkin jo ihan umpijäässä)

Ja silloin emo saapui. 

Työnsi poikasen syvälle pesään ja lämmitti

tätä lumisateen yli.

Sateen loputtua lensi pois ja hetken päästä toi poikaselle valtavan kokoisen madon.

Madon syötyään tämä viimeinen rääpäle nousee kuin kotka pesän reunalle

todeten että nyt on mun aika lähteä.

Räpyttelee siipiään ja putoaa ei todellakaan tyylikkäässä mahalaskussa, onneksi pehmeälle nurmikolle nurmikolle.

Hetken, ensimmäisestä "lennosta" makasi korkeasta pudotuksesta pelästyneenä tovin nurmikolla kunnes iloisin mielen pomppi ruusupuskien suojiin jossa kaikki muut odottivat

piipittäen.

Vielä on jäljellä tämä niin upeasti rakennettu pesä

muistuttamassa kuinka läheltä saanut katsella jotain ainutlaatuista.

Täydellinen viime viikko

 Viime viikolla oli taas työviikko.

Kiva sellainen.

Tämä viikko taas kotoilua.

Työpäivien jälkeen olen ollut hyvää energiaa ja tarmoa täynnä.

Tehnyt pitkiä lenkkejä lämpimässä kevät ilmassa nauttien 

kaikilla aisteilla heräilevästä luonnosta ja upeista auringonlaskuista.

 Eilen jatkoin projektia jota aloin kuvaamaan viimekesänä.

Minä taas aivan liekeissä.

Tuntui jopa oudolta että sain mukaani assarin ja roudarin:)

Ajelimme pakettiautolla ympäri Porvoon maaseutuja kivoja kuvauspaikkoja etsien.

Ajomatkoilla juttelimme todella syvällisiä parisuhteista,  äiteydestä,  lasten kasvattamisesta,

surusta, menettämisestä, sen pelosta sekä ilosta ja onnesta.

Viisi tuntia meni kuin siivillä ja kuvia kamerassa toista sataa.

Ennen kotiin menoamme ajoimme vielä Joutsenlammen kautta

ihailemaan näiden laulua ja kaunista yhdessäoloa.

Huomenna saan jälleen tyttäreni pariksi päiväksi kotiin

joten tästäkin tulee täydellinen viikko.

Tiistain tunnelmia

Tänään aamulla kauppaan ajaessani ajoi vastaan ambulanssi vilkut ulvoen

joten jouduin hetkesi pysähtymään tienpintareelle.

Ohi kiisi ambulanssi vilkut välkkyen.

 Kuski pukeutuneena valkoiseen haalariin ja suoja maskiin.

Näkymä oli kuin jostain scifi elokuvasta.

Olo aivan absurdi ja piirtyi verkkokalvoon kuin valokuva.

Tullessani kotiin heitin ruokaostokset eteisen lattialle.

Puin lämmintä päälleni ja lähdin ulos.

Kuvamaan.

Sinne missä kaikki niinkun ennen.