Täydellinen viime viikko

 Viime viikolla oli taas työviikko.

Kiva sellainen.

Tämä viikko taas kotoilua.

Työpäivien jälkeen olen ollut hyvää energiaa ja tarmoa täynnä.

Tehnyt pitkiä lenkkejä lämpimässä kevät ilmassa nauttien 

kaikilla aisteilla heräilevästä luonnosta ja upeista auringonlaskuista.

 Eilen jatkoin projektia jota aloin kuvaamaan viimekesänä.

Minä taas aivan liekeissä.

Tuntui jopa oudolta että sain mukaani assarin ja roudarin:)

Ajelimme pakettiautolla ympäri Porvoon maaseutuja kivoja kuvauspaikkoja etsien.

Ajomatkoilla juttelimme todella syvällisiä parisuhteista,  äiteydestä,  lasten kasvattamisesta,

surusta, menettämisestä, sen pelosta sekä ilosta ja onnesta.

Viisi tuntia meni kuin siivillä ja kuvia kamerassa toista sataa.

Ennen kotiin menoamme ajoimme vielä Joutsenlammen kautta

ihailemaan näiden laulua ja kaunista yhdessäoloa.

Huomenna saan jälleen tyttäreni pariksi päiväksi kotiin

joten tästäkin tulee täydellinen viikko.

Aikamatkalla Eero Aarnion kotona

Olen päässyt mukaan ihan mielettömän upeaan projektiin jonka myötä pääsin

mukaan kun Bo Bedre lehden toimittaja tuli Suomeen tekemään jutun

Eero Aarniosta.

Sovittu noin tunnin haastattattule venyi melkein kahteen tuntiin

kun Eeron tarinat pääsivät käyntiin.

Joita kuuntelin hurmoksessa jopa niin, 

etten malttanut syödä esille laitettua tarjoilua,

josta sekä Eero että hänen vaimonsa olivat pikaisen huolissaan :)

"maista edes mansikka"

Sori, ja kiitos mutta olen allerginen.

Tätä päivää en koskaan tule unohtamaan!

Habitare mun silmin

Tänä vuonna pyrin viimeiseen asti olla katsomatta

kaikkia Habitareen liittyviä blogi postauksia.

 Työ kiireiden takia en päässyt Habitareen Keskiviikkona vaan vasta

tänään ja halusin fiilistellä messuja ilman ennakko odotuksia.

Mulle jäi päällimäisenä mieleen luonnonläheisyys,

Annon murretun oranssit pellava lakanat,

 Ikean osaston värikylläisyys

sinisine plyysisohvineen sekä Signals näyttely.

Ja sormeen jäi sormus 

Littlebit designistä.

Päivä päätettiin pizza illallisella

tyttären kanssa.

Kusiinin kaunis KOTI, kuplivaa iloa ja vahtikoira Snoopy

Mulla ihan mielettömän upea viikonloppu takana.

Mukavaa serkustelua, 

perjantaina Espoossa

lauantaina Tampereella.

Luokkakavereita kolmenkymmen vuoden takaa

todella lämminhenkistä jälleen näkemistä

naurua, laulua ja kuplivaa

sekä allekirjoittaneella muistona

superhauskasta viikonlopusta,

nenä onneksi paikallaan mutta lievästi sanottuna naarmuinen.

(Viikon vinkki ja kirjaimellisesti kantapään kautta opittua:

 En suosittele talvella liikkumaan kahdeksan sentin koroissa

talvi yössä alaspäin menevissä 

kapeissa betonirappusissa :) 

Mutta hei, 

WAU mikä koti!!!

Osasin kyllä odottaa että tämä koti tekisi minuun suuren

vaikutuksen tietäen serkkuni taidon sekä esteettisen silmän

mutta kuitenkin siitäkin huolimatta en tällaista osannut odottaa.

Koti

  neljässä kerroksessa, pinta-alaa noin 300 m2

neliöihin nähden todella vähän kalusteita

isoine ikkunoineen

mutta kuitenkin kaikesta niukkuudesta ja valoisuudesta

huolimatta todella lämmin ja kodikas.

Perheesen myös muuttanut piikkinokka

ihanuus Snoopy

 josta varmaan kesällä tulee 

meidän karvakuonolle kiva leikki kaveri.

Tito kun nyt tälle reissulla pääsi vain puolitiehen mukaan :)