Meidän kesäkeidas, hetkellisesti...

Saaristoa ja mökki elämää rakastavana

meidän pitäisi olla jossain muualla kun oman kodin parvekkeella

mutta tähän yksinkertainen syy.

Talviunilta heränneet kyykäärmeet.

Nimittäin pääsiäisenä oli tarkoitus mennä mökille, minä, tytär

 sekä meidän pikku leijonat.

Mutta kun ensimmäisen asia johon törmäät on kerällä oleva valmiina iskevä kyy,

Tito toisella puolella viiden sentin päässä, Mr Kyy ja Luca toisella puolella.

Kyy siis kerällä ja käänteli päätään kummankin vuorotellen ja jos jompikumpi olisi millinkin paikastaan liikahtanut olisi Mr kyy taatusti iskenyt myrkkyhampailaan.

Isku joka meidän rääpäille kohtalokas.

 Totesimme yhteen äänen tyttären kanssa että vietämme pääsiäisen täällä kaupungissa.

Tästä tilanteesta näen edelleen painajaisia ja herään hiestä märkänä.

Jos jompi kumpi koira ei olisi totellut sanaa "paikka" ja tyttären ripeä toimintaa olisi kyy iskenyt.

( minä kiljuin kuin palosireeni)

Ja toi hiestä märkänä herääminen liittynee rehellisesti sanottuna näihin hiton vaihdevuosiin 

mutta kyy painajaiset totta. :)

Tämä mun joka keväinen kynnys muuttaa saareen.

Eli,

 nyt me fiilistellään täällä kaupunki kodissa ja odotellen että meidän

 pihapiirin kyyt saaneet lämmitellä auringossa, nauttien ja tajuavat luikerrella pois kun kun meidän jengi MEIDÄN valtaa oman tonttimme.

Aurinkoista viikonloppu!

Apua, kun se fiilis ei löydy!

Me täällä Lucasta lähtien ihan hukassa tän 

joulustelu fiiliksen kanssa.

Ei sen puoleen että toi rakkauspakkaus siitä edes mitään tajuaisi.

Viime vuonna kun kotiutui 23.12 meille kahdeksan tunnin

automatkan jälkeen ja kotona odotti "se broidi" joka vaan murisi

eikä yhtään ollut iloinen tosta silloin pienestä rääpäleestä

joka oli hankittu ihan hänen seuraksi.

Vuosi vierähtänyt taas nopeammin kun edellinen.

Pojat sulassa sovussa.

Enimmäkseen.

Luca tietää mistä narusta vetää (lue korvasta)

 jolla saa meidän vanhan herran ihan raivon partaille.

Jopa niin, että muutaman kerran vierestä katsoneena

miettinyt että kumpi lähtee eläinlääkäriin paikattavaksi.

Minä niin joulu ihminen.

Mutta nyt tuntuu ettei se meinaa löytyä

vaikka kuinka kuinka yritän.

Kynttiläthän tässä kodissa palaa kesät talvet.

Tänään kuitenkin saimme ripauksen lunta.

Josta Luca niin innoissaan.

Nuuski ihmetystä sieraimet valkoisena.

Alla oleva kuva Titosta kahdeksan vuoden takaa.

(kuva Jari Lifländer)

Kai mun pakko ostaa se kuusi jotta saan tyttären jouluksi kotiin :)

Tää jengi lähtee nyt lumeen pöyhiin etsien sitä fiilistä.

Kolmen kodin kuulumisia

Ihana kesäinen lämpö jota odotettu kuin kuuta nousevaa.

Tällaisen astmaatikon "paras" ystävä:)

Taas se joka keväinen kerpeleen poskiontelotuhdus.

Kuitenkin tää kevät minusta ihan se paras vuodenaika!

Luca, tämä meidän herkkis 

" pitääkö olla huolissaan koira "

ei oikeen ollut varma sanoista saaristo ja veneretki.

Hetken turvaa saaden tajusikin että tämähän

ihan jees paikka.

Tito rakastaa tätä meidän saaren rantaa

ja niin pikku broidikin sai rohkeutta.

Ihan parasta kaivaa syvä kuoppa (Luca)

tunkea pää sinne.

Saada hiekkaa silmiin ja yrittää sitten 

putsata ne santaiset silmät hieroen niitä hiekkaan.

Parveke laitettu kesä kuntoon.

Isoisän maalaama leijona taulu löysi myös paikkansa sieltä.

Mulle kuivaillen kesää, rentouttaa sekä noita mun kahta

auringosta nauttivaa pikku leijonaa.

Sana kärsivällisyys ei kuvaa minua.

Mutta tämän avokaadon kanssa en luovuttanut.

Ja hyvä niin.

Nämä kaksi veljestä.

Niin erilaista

Tito kaikkinen kamu. Haukkuen tai tuttuja häntää heiluttaen.

Tuca aina se jolle pitää selitää mitä tapahtuu.

Meille muuttanut mun pitkäaikainen haave.

Hänet roikotin ensin tikkaisiin.

Kunnes kekkasin että hän myös osaa seisoa!

Joten sai paikan olohuoneen pöydälle.

Luca pikkaisen hämillään 

tästä uudesta meille kotiutuneesta

kamusta.

Pyörittelee päätään sen vieressä.

Yrittäen ottaa katsekontaktia.

Ja jonkinmoista murinaaa.

Joka Lucasta aika huvittavaa.

Liikuttavaa.

PiaB

Innostuinko sittenkin liian aikasin?!

Lauantaina innostuin siivoamaan parvekkeen

ja olin oikeasti niin intoa täynnä kevään auringosta, 

nopealla vauhdilla sulavasta lumesta sekä siitä että taas alkaa se

ihana aika jolloin voin ottaa

"kesähuoneeni" käyttöön.

 Joo, sainkin, melkein yhdeksi kokonaiseksi päiväksi...

Kunnes koitti SE Maanantai.

Tuntui että lunta satoi enemmän kun koko talvena yhteensä.

Tyttären kanssa sovittu sellainen "kiva" ulkoilupäivä...

Toteutuihan se ulkoilu, mutta se kiva 

oli kyllä kaukana meidän retkestä,

 siis mun mielipide.

Märkää lunta niin paljon että käveleminen ihan tuskaa

karvanaamat kahden minuutin jälkeen niin lumipalloja täynnä

että eivät hangessa päässeet enään omin jaloin eteenpäin.

Joten ei kun takas autoon, minä repsikan paikalla kaksi

sulavaa lumipalloa sylissäni joista toinen vielä päätti

kärsiä matkapahoinvoinnista ja oksensi mun syliin.

Pakkashousut aivan likomärkänä ja oksennuksessa

saavuimme kotiin ja mun fiilis ei ehkä ihan paras mahdollinen

johon tytär kommentoi "miks sä oot aina noin negatiivinen..."

Jätän nyt kirjoittamatta sanat jotka suustani pääsi,

Titon kuva alla kuvailkoon mun fiiliksiä.

Pikkubroidi otti tapansa mukaan kotiin päästyään

rennosti eikä välittänyt tuon taivaallistakaan

mun ärräpäistä ja korvista tulevasta savusta.

Sohva siirretty takasin ikkunan eteen jossa Tito

vahtii kaiket päivät joten mulla on nyt se ihan oma Verisure.

Paitsi tänään kun oli pojalla sattunut pikku kömmähdys...

Oli varmaan hakeutunut pikkubrodilta piiloon, omaan rauhaan mun

pellavalakanan sisälle, eikä löytänyt enään tietä sieltä pois. Kotiin tullessani

mun sängyssä haukkui pussilakanan sisällä seisova harmaa kummitus.

Kivaa viikkoa täältä Kolmen Kahjon Kodista :)

FB DIY

Muutama viikko sitten Facebookin puolella bongasin tän idean.

Kaapissa, roskiin menossa kristallikruunu...

Pyörittelin sitä omaa ideaa päässäni 

muutaman viikon ja tässä se nyt on!

Parvekkeella aurinkokennovaloilla toimiva 

höyhenkruunu.

Poistin lamput,

 liimasin niiden paikalle pihalle tarkoitetut aurinkokennovalot

joista poistin sen maahan laitettavan kepin ja liimasin yläosaan kiinni lampun kantaan.

Poistin kristallit jotka olisivat myös toimineet, tuntuivat 

liian romanttiselta 

ja

 niipä lisäsin kristallien tilalle mustia höyheniä.

Lopputulos melkein kymppi kunnes valot syttyivät.

ARG, sininen valo!!!!

Mun inhokki.

Mutta "fixsuna" tyttelinä välähti,

vanhojen pallovalojen aurinkokennot saman kokoiset

joten vaihto ja nyt valo

se oikea :)

Tunnelmia parvekkeelta

Nämä valoisat aurinkoiset päivät 

ovat nyt viikon päivät lataillut mun valokenno palleroita.

Tykkään edelleen paljon näistä viimevuonna 

Jyskistä ostamistani valoista.

Yksi viimevuoden palloista ei sitten enään latautunutkkaan

ja harmitus iso koska olen

parittoman

ehdoton kannattaja 

niin sohvatyynyjen määrässä kuin asetelmien luonnissa.

Harmitus siis oli suuri kun yksi viidestä oli pelistä pois.

Kolme olisi ollut liian vähän, 

neljä ei olisi tullut kysymykseenkään :)

 Ilokseni näitä oli myös tänä vuonna tullut myyntiin.

Mutta, ja nyt se iso mutta.

Uuden hankkimani pallon valo aivan toinen, keltaisempi

ja tiedätekkö että tämä minimaalinen sävyero, 

 moni ei siihen edes kiinnittäisi huomiota,

mutta mua tämä häiritsee ihan valtavasti.

(alla olevassa kuvassa tuo ylin)

Joten plan B on se että tarvii varmaan ostaa vielä yksi

kellertävällä valolla oleva pallo ja vaihtaa yksi kirkas pois.

Ongelmat kullakin, mutta minkä sitä itselleen mahtaa:)

Näin siinä sitten käy

Kun alkaa fiilisteleen 

KEVÄTTÄ

 liian aikaisin.

Jossain takaraivon sopukoissa tietoisuus siitä

 ettei talvi vielä todellakaan ohi

mutta kevättä kohti pyristellen kynsin ja hampain

talvea uhmaten

käy näin.

Hävisin tämän taistelun:)

Lämpöä pakkasiltoihin

Meillä

paukkuu pakkanen

parissa kymmenessä asteessa joka mulle 

rasvaprosentti about 10 ihmiselle

 ihan tuskaa.

Palelen niinkun 24/7!!!!

Joten mitä fiilistelijä silloin tekee???

(muutakin vetää lisää villavaatteita päälle)

Lisää fiilistä.

Tunnetta lämmöstä.

Käänsin parvekkeella olevan sohvapöytänä olleen puulaatikon

toisin päin,

 laatikkoon valot ja ajopuita ja lasilevy päälle.

(lasilevynä toimii kehyksen lasi)

Mulle tulee fiilis kuin laatikossa kytisi tuli

sekä

 tykkään myös tuosta 

 kun tunne että pöydällä olevat 

kynttilät vähän niinkun leijuisi.

Tunnelmalliset tiistai terkut

Ok, taas ykskaks talvi

Nyt vaan en pysy mukana näissä pikkaisen nopeasti

vaihtuvissa säätiloissa.

Aamulla töihin lähtiessäni + asteita, maa kuiva

okey 

lenkkari keli.

Illalla töistä lähtiessä nilkkoihin asti lunta.

Ei todellakaan enää lenkkari säätila.

Tytärkin nauroi kun tulin kotiin kysyen

-yllättikö talvi?!

johon vastasin 

-joo, ehkä vähän, mutta onhan meillä sentään talvirenkaat!

Katsoi mun lenkkareita ja pyöritteli silmiään,

- äiti, nyt on Tammikuu!!!

 Voi kun näkisitte tuon paljon puhuvan

 mäenvaanniinymmärräsua ilmeen

(silmänpyörittelijä eilen itse lenkkarit jalassa)

Kuusi vietiin loppiaisena pois

ja siitä jäänet valot tökkäsin lasipurkkiin

näytti tylsältä

mutta muutama puolakanvarpu

pelasti asian.

Torstai terkuin