Meidän kesäkeidas, hetkellisesti...

Saaristoa ja mökki elämää rakastavana

meidän pitäisi olla jossain muualla kun oman kodin parvekkeella

mutta tähän yksinkertainen syy.

Talviunilta heränneet kyykäärmeet.

Nimittäin pääsiäisenä oli tarkoitus mennä mökille, minä, tytär

 sekä meidän pikku leijonat.

Mutta kun ensimmäisen asia johon törmäät on kerällä oleva valmiina iskevä kyy,

Tito toisella puolella viiden sentin päässä, Mr Kyy ja Luca toisella puolella.

Kyy siis kerällä ja käänteli päätään kummankin vuorotellen ja jos jompikumpi olisi millinkin paikastaan liikahtanut olisi Mr kyy taatusti iskenyt myrkkyhampailaan.

Isku joka meidän rääpäille kohtalokas.

 Totesimme yhteen äänen tyttären kanssa että vietämme pääsiäisen täällä kaupungissa.

Tästä tilanteesta näen edelleen painajaisia ja herään hiestä märkänä.

Jos jompi kumpi koira ei olisi totellut sanaa "paikka" ja tyttären ripeä toimintaa olisi kyy iskenyt.

( minä kiljuin kuin palosireeni)

Ja toi hiestä märkänä herääminen liittynee rehellisesti sanottuna näihin hiton vaihdevuosiin 

mutta kyy painajaiset totta. :)

Tämä mun joka keväinen kynnys muuttaa saareen.

Eli,

 nyt me fiilistellään täällä kaupunki kodissa ja odotellen että meidän

 pihapiirin kyyt saaneet lämmitellä auringossa, nauttien ja tajuavat luikerrella pois kun kun meidän jengi MEIDÄN valtaa oman tonttimme.

Aurinkoista viikonloppu!