Näytetään tekstit, joissa on tunniste villakoiriat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste villakoiriat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Täällä taas


On tainnut mennä aika pitkä tovi kun täällä kuulumisia jakanut.
En osaa sanoa venyykö taas seuraava puoli vuotta eteenpäin mutta kiva olla täällä taas.

Ollaan siis lomalla ja saaristossa.
Tito ja Luca ja allekirjoittanut nauttineet isosti.
Pojat nauttineet täysin tassuin vapaudesta.
Ovi ollut auki 24/7 kun vielä ei inisevät hyttyset olleet riesana.
Viime yön kaatosateen jälkeen tilanne varmaan muuttuu ja ensi yön ovet menee kiinni.

Luca viimeisen kahden viikon aikana aamuyöstä ottanut vahtivuoron.
Kääntyessäni, tiedän että yksi puutuu.
Noussut unisena ja sielä hän makaa.
Terassilla.
Vahtii ja murisee myös minulle, kunnes tunnistaa ja komennan takasin sisälle nukkumaan.
Ja sitten alkaa Titon puolelta armoton murina ja räksytys.
Tito sitä mieltä että ettei 160cm sänkyyn mahdu kun minä ja hän.



 Pojat oikeasti parhaita kamuja.

Luca havittelee kylläkin  kovasti lauman johtajan paikkaa 12v broidiltaan. 
Tito vielä kynsin hampain yrittää pitää kiinni hänelle kuuluvasta paikastaan.
Luca kai jotenkin ymmärtää että broidi jo niin vanha ettei ihan täysin voimin halua 
pomon paikasta taistella 
vaikka tietää että tosi taistoissa Tito toiseksi jäisikin.

Kyllä niillä välillä yhteenottoja tullut, rajujakin.
Näissä Tito kyllä jäänyt pahasti alakynteen ei vaan iän vuoksi vaan myös kokoeron takia.

Painiotteluiden seurauksena Titon lonkkaluu hypännyt paikaltaan muutaman kerran,
osaan sen nykyään jo itse niksauttaa paikoilleen. Nyt,  jos vaistoan että kohta edes
painimatsi menen väliin ja vihellän pelin poikki ennenkun se ehtii edes alkamaan.








Olen nauttinut yksinolosta, lämmöstä, auringonpaisteesta, 
veneellä ilta-ajeluista tyynellä merellä 
moottorin hiljaisesti putkuttaen, hiljaisuudesta sekä toinen toistaan
kauneimmista auringonlaskuista.
Viikonpäivät menettänyt merkityksen samoin kello.
Herään kun herään, syön kun on nälkä ja menen nukkumaan kun alkaa väsyttämään.


Mun rakkauspakkaus vietti täällä muutaman päivän lomani alussa ja tulee 
uudestaan vielä lomani viimeisenä viikonloppuna "kaverinsa" kanssa millä nimellä Isäni
kutsuu tyttäreni poikaystävää ja jota odottanut jo melkein vuodenpäivät 
malttamattomana odottavansa tapaavansa. 
 Tämä meitä kahta kovasti naurattanut, kaveri, onhan sillä nimikin.

Mulle piti tulla ystävä tänään kylään mutta perui joka harmittaa 
koska olin odottanut tapaamista todella paljon.

Viime viikolla,  joku päivä, kävin karvakuonojen kanssa saaressa
joka perinteeksi muodostunut.
Kesätreffit.
Paikka jossa Tito aina hyppää samaan syliin ja nukahtaa siihen.
Jossa minäkin rentoudun ja pystyn puhumaan kaikesta.
Saariston upeimmat maisemat ja josta aina lähden hymystä suin.




Meillä on täällä hyvä olla.
Puss!
 


tiistai 22. kesäkuuta 2021

Lomaterkut saaristosta


Vihdoin taas täällä omassa pienessä punaisessa mökissäni, saaristossa.
 Minä, vilukissana pakkaan laukun täyteen villapaitoja ja sukkia tänne tullessani.

Mukana kyllä yhdet villasukat ja yksi melkein villapaidaksi laskettava hupullinen paita joka oli ihan tarpeellinen lauantai iltana kun istuimme serkkuni terassilla aamu kolmeen.

Hyttyset kun meinasi syödä minut. Kirjaimellisesti.

Mökin ovi ollut auki yötä päivä. Karvakuonot tulevat ja menevät kellonajasta riippumatta. Yritän olla ajattelematta pihapiirissä mahdollisesti luikertelevia siksak selkäisiä matelijoita.

Kyitä täällä on ja tulee aina olemaan. Piste. Karvakuonoja en voi, enkä halua teljetä sisään tai remmin. 

Pakko vaan niiden nauttia kesästä ja vapaudesta.





Saanut lainaksi yhden Macro linssin rakkaalta ystävältä jonka kanssa kivaa kyykkiä puskissa.



 





Meidän saaressa pesivä joutsen saanut tänä kesänä kolme poikasta. Viime kesänä pesän munat ja pesä kostui, eikä poikasia syntynyt. 
Joten nyt hymyssä suin on ollut ilo seurata tätä.


Ihanaa Tiistai iltaa!



tiistai 2. helmikuuta 2021

Me ollaan talvilomalla


 

Meillä on talviloma, eka koskaan meidän ton emännän kanssa.
Näihin aikoihin se on pakannut matkalaukun.
Täyteen jotain hepeneitä jossa se jäätyisi talvipakkasella sekunnissa.
 Tiedän että se rakastaa villapaitoja ja villasukkia 
mutta sellaisia en ole talviloma laukusta koskaan löytänyt.  


Tito on osannut odottaa tätä enemmän kuin minä.
Kun emäntä avannut vaatekaapin, ihan vaan siivotakseen alkaa Isobrodin ero ikävä.
En ymmärrä.
On se useasti lähtenyt, vienyt hoitoon ja aina tullut takasin.
Ja mulla ollut lätkäjätkän sylissä hyvä olla!







Meillä ollut aina ihan paras hoitopaikka kun emäntä pakannut matkalaukkunsa.

Titosta vaan tullut sellainen mammanpoika .
Onhan se jo aika vanha ja pikkaisen välillä kärttynen.
Mutta niin se kai menee...
Emännän isäkin joskus sellainen.

Kun meidän lenkit menee liian rajuksi, se puuttuu.
Brodin takajalka kun muutaman kerran saanut leikeissä sieoiltaan.











Emäntä makaisi varmaan mielellään bikiinit päällä jossain.
Mutta no, me nautitaan sen kanssa täällä.
Sillä pipo ja pakkashaalarit.

Hän myös nauttii!