Rooma, mun silmin

Viime viikolla tyttäreen kanssa neljä päivää Roomassa.

Sininen taivas ja kevättä rinnassa.

Kuvia kamerassa 420.

Kaikki nähtävyydet koluttu ja kuvattu mutta niitä en nyt jaa,

vaan sen minkä minä Roomasta näin.

Josta minä nautin, ihailin, ihmettelin.

Rooman kaduille kaikkine väreineen myös tämä mustavalkoinen 

tunnelma tuntui oikealta. Minusta tuntui että aika pysähtyi.

Kuin olisin aikamatkalla jossa entinen ja tämä päivä sekoittuvat.

Ensin ajattelin että teen kokonaan mustavalkoisen postauksen

mutta silloin jotain mun näkemästä Roomasta olisi jäänyt puuttumaan.

 

Mun kompassi joka ui kuin kala vedessä.
Joka paikassa!

Ripein askelin, päämäärä suunniteltuna joka aamu.

Totesin jo ekana aamuna mitähän tästä seuraa...

Yksi fiilistelee, toinen painaa tuhatta ja sataa askelia ja kilometriä laskien.

Torstaina  meidän hotellihuone  alkoi tuntua liian pieneltä tilalta meille kahdelle.
Itse olin kireä kuin viulun kieli ja sehän sitten tarttuu sekunnissa.
Totesin, timeout, nyt pakko saada hetki omaa aikaa.
Älkää ymmärtäkö väärin,
  viihdymme yhdessä enemmän kuin hyvin ja tytär ehdottomasti
mun parasta matkaseuraa, mutta joskus neljä päivää 24/7 vaan on meille liikaa.

Tytär siis lähti moikkaan Paavia Vatikaanin ja minä menin Ikeaan.

Illalla kun pöly laskeutunut oltiin taas me.

Äiti ja tytär. Parhaat ystävät.

Jotka kikattelee yhdessä siinä päivällä liiaksi pieneksi käyneensä 

hotellihuoneessa, parisängyssä, meidän huonoille vitseille.

Jotka oikeasti todella hauskoja.

Harva niitä vaan ymmärtää.

 (sekä Antti Holman "Harpunsoittajan vaimo" blogille)

Katutaidetta oli ilo katsoa.

Asia myös joka ei kiinnostanut tytärtä pennin vertaa :)

Ruokapaikat ihania, lukuunottamatta ensimmäistä iltaa

kun me kummatkin mahat kurnivana menimme kivaan katu ravintolaan jossa saimme

lämpölamppujen alla istua ulkona. 

Ovella meille näytettiin ruokalistaa jossa toinen toistaan maukkaampia pizzoja.

Tilausta tehdessämme ilmeni kuitenkin että "today, no pizza, only pasta"

Tilasin pastan koska muuten olisin saattanut jopa tappaa jonkun.

Tyttärelle pasta kelvannut mutta sanoi että syö vaan,

mä pärjään mutta näytti myös siltä että kohta tulee ruumiita.

Tarjoilija jopa sen huomasi ja toi ilmaista pientä purtavaa nälkäiselle lapselleni.

Hotellilla tytärkin sitten sai ruokaa.

Minulle etukäteen kerrottiin

 että sotilaita joka puolella, tuo turvallisuuden tunnetta.

Minä koin asian tosi ahdistavana.

Paikoissa joissa satoja ihmisiä ja sotilaita rynnäkkökivääri kaulassa.

Ymmärrän toki että nämä turvaamassa meitä turisteja mutta herätti minussa kysymykseen 

miksi maailmasta tullut tällainen paikka jossa joku saattaisi haluta tappaa 

tuntemattomia ihmisiä jonkun aatteen vuoksi.

Tyttären mielestä yllä olevaa kuvaa en olisi saanut ottaa.

Otin ja nähtiin paljonkin köyhyyttä ja kodittomia.

Näillä katujen asukeilla myös matkassa mukana koiria.

Ja sydäntä särki vielä enemmän.

Mutta ymmärsin, tämän uskollisen ystävän.

Joka ei isäntäänsä jätä.

Rooma, kiitos.
Ihanaa viikonloppua!

Vuosi 2017/ Part One

Mun vuotta 2017 ja niitä parhaita hetkiä.

Tammikuussa luokkatreffit, 30v yo kirjoituksista.

Koululla meitä vain kourallinen, mutta illan juhlissa yli 20.

Meillä sinäänsä poikkeuksillien luokka koska meistä suurin osa ollut

yhdessä jo leikki koulusta asti.

Illan juhlasta jäi päällimäisenä mieleen uskomatan lämpö ja ystävyys

sekä ikuiset arvet nenässä.

Korkokenkät talvi pakkasella huono valinta :)

Helmikuun ihanat pakkaspäivät ja pitkät lenkit Titon kanssa niin jäällä kuin metsässä.

Tältä reissulta jää kyllä eniten mieleen se kun Tito onnellisena jouksee jäällä edessäni

ja katson taivalle ja näen kolme suurta merikotkaa seuraavan Tito korkeusissa hitaasti mutta sitäkin varmemmin laskutavan alaspäin.

Takasin rantaan, Tito turvallisesti untuvatakin sisällä.

Maaliskuussa juhlittiin ystävän hullun hauskoja 50v synttäreitä

jossa iloa katossa kuumissa lattari tunnelmissa.

Pääsin minäkin muutamat moovit tanssiopen kanssa pyörähtämään.

Meidän

kotinkin pääsi lehden kanteen kun Frida kävi näpsimässä kuvia.

Toukokuussa sitten se perinteinen Torreviejan reissu joka nyt tänä vuonna jää tekemättä

uuden rääpäleen vuoksi.

Toukokuussa, räntäsateen saattelemana lähdimme uudelle reissulle

Balille.

Paljon matkustaneena tämä ihan mun

TOP 

number one.

Gili ja Monkey Forest.

Paljon jäi vielä näkemättä ja kokoematta.

Ehdottomasti vielä joskus uusi matka edessä!

R:n muutto. 

Tyhjyys kotona, mutta niin onnellinen tyttären uudesta elämästä.

KESÄ ja saaristo!

Ne vähän kahjot ja rakkaat sukulaiset.

Kaikki samalla saarella.

Yhteisiä hetkiä,

milloin meillä, teillä tai naapuri saaressa.

Juhannus ja meidän perheen viikonloppu mökillä.

Juhannuksen jälkeen tyttären kummisedän synttärit.

Skumpaa sai ne jotka olivat osanneet käyttäytyä edellisiltana.

Kummisedälle skålilttin,

 lämpimästä kesä päivästä nauttien

 paitsi hän joka katsoi hyväksi ideaksi sytyttää ja fiilistellä

valkoisissa farkuissa kokon ääressä aamuyöstä.

Loppuillasta sai tämäkin kokki nauttia lasillisen viiniä:)

Kopi Luwak Farm

Jo ensimmäisenä Bali päivänä tutustuimme

paikalliseen taksikuskiin Sumardaan joka toiminut

koko viikon meidän oppaana vieden meitä ympäri Balin nähtävyyksiä.

Yksi matka kohteestamme oli tämä 

Kopi Luwak Farm 

jossa valmistetaan yhtä maailman kalleinta kahvia.

Kopi tarkoittaa kahvia ja luwak sivettikissaa.

Kopi Luwak valmistuu että sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja.

Kissa ei voi sulattaa kovia papuja vaan ne kulkevat ruuansulatuksen

läpi kissan ulosteeseen. Pavut näkyvät selvästi kissan ulosteessa 

josta ne noukitaan talteen. 

Poimitut pavut pestään, paahdetaan ja  sitten jauhetaan.

Sivettikissa vatsahapot ja ruuansulatusetsyymit tuottavat kahvipapuihin omanlaatuisen 

aroomin. Koska kahvi valmistetaan näin erikoisella tavalla 100 grammaa kahvia maksaa noin 30 euroa.

Kopi Luwak Farmilla pääsimme maistelemaan tätä

"kakkakahvia" ja täytynee myöntää että kahvissa

todella erilainen upea aromi tavalliseen kahviin

verrattuna.

Mukaan Suomeen matkaa myös usea pussi tätä kahvia.

Että tervetuloa kahville :)

Huomenna matkaamme takaisin kotiin

Suomen kesään repullinen täynnä upeita muistoja mahtavasta lomasta.

One day in paradise

Gili Air

Mikä paratiisi saari 

turkoisin eri sävyissä oleva meri

hiekkarantoineen sekä koralleineen.

Tällä saarella olisin voinut olla pidempäänkin.

Meidän majoitus pienen pienessä bambu majassa

kylläkin pikkuisen jännitti ja yön nukuin taskulamppu kädessä:)

Yllä olevassa kuvassa Balin korkein kohta

Agung tulivuori.

Saarella liikkuminen tapahtuu joko

 polkupyörällä tai hevoskyydillä.

Gilin saarella törmäsimme myös tähän hassuun 

kissarotuun jotka syntyvät töpöhäntäisinä.