Syysmyrkyssä saaristossa

Perjantai ilta.

Töiden jälkeen kodin kautta hakemaan karva naamat messiin.

Kaivoin poikien pelastusliivit esiin.

Käsittämätön riemu kun  tajusivat minne matka.

Pieni aavistus  jo vasta rannalla että tuuli saattaa yllättää.

Minulla mahdollisuus liikkua kahdella veneellä.
Kiitos siittä Isälle.

Mun kulkuneuvo tänä kesänä ollut punainen retro botski varmaan 80 luvulta

 Ei janoinen bensan suhteen ja liikkuu kuin salama meidän kolmen matkassa.
Paitsi tuuleesa, ihan mahdoton ohjata.

Tajusin jo rannassa että punainen paholainen saa jäädä ja Terhillä mennään.

Kaikki kamat jo pakattu veneseen.

Käännän avainta, tyhjentää vedet pois mutta ei starttaa.

Muutama perklaus ja kaikki kamat retro veneeseen.
Lauantai iltana jopa keskusteltiin tästä kuinka 
mun vaidevuodet saa sykkeen nouseen nollasta sataantuhanteen.

Matka meni ihan ok mutta rantautuminen ihan super kevyellä veneellä

syysmyrskyn puuskissa ei sitten ihan tyylipuhtaasti.

Mutta saareen päästiin.

Lauantai aamulla oli jo kunnon myrsky.

Puuskissa tuuli varmaan lähemmäksi 20m/sekunnissa.

Meri vesi niin korkealla että oli peittänyt meidän hiekkarannan alleen.

Luca innostui vaahtopäistä ja aallossa pyörivästä appelsiinistä.

Tito joka ei veteen mene kuin äärimmäisen pakon edessä

seisoi vierelläni tuuleen tuhisten, minulle kertoen että onhan toi mun broidi ihan kahjo.

Istuin rannalla varmaan yli tunnin.

Tuuli humisi korvissa ja suussa maistui meri vesi.

Makeinta oli ihastella tuota mahtavaa merta ja vaahtopäitä.

On sanonta että joka seitsemäs aalto on merellä muita korkeampi mutta tunnin laskelmian totesin että tämä ei perustu faktaan :)

Uskomatonta oli myös se että sää muuttui sekunnissa.

Ensin aivan sininen taivas, tuuli yltyy ja ennenkun edes tajuaa taivas pikimusta.

Sade tuntui kasvoilla kuin nuppineuloja olisi iskenyt kasvoille.

Suljet silmäsi jo ihan vaan kivusta ja seuraavassa sekunnissa taivas sininen.

Wau, sanon minä!

Viikonlopun tarkoitus oli lopettaa tämän vuoden mökki kausi.

Saaressa totesin.

Ehkä ensi viikonloppuna tai sitä seuraavana.

Tai sitten joskus...

Myrskyä, koiruuksia ja hauskaa yhdessäoloa

Mun päivät on viimeaikoina ollut sellaista härdelliä että palailen

vasta nyt meidän juhannus viikon loppuun.

Viikonloppu vietettiin perinteisissä merkeissä meidän saaressa

poikkeuksena vaan normaalisesti että tyttären
kanssa koirineen ja niiden sinisten Ikea kasseineen niin täynnä kamaa.
Olo oli, karavaanari, kaikkien kaveri:)

Asuimme poikkeuksellisesti saaren toisessa päässä serkkupojan luona.

Asia josta olin isosti kiitollinen ja jopa vähän liikuttunut.
Tai oikeastaan aika paljon.

Oma mökki vielä remontissa mutta valmistuu lujaa vauhtia ja näyttää tällä hetkellä jopa 

niin lupaavalta että ensi viikolla pääsemme asentamaan 

uutta keittiötä sekä kantamaan uudet sängyt makuuhuoneeseen.
Taas iso sydän Isälle, Minnalle ja sen lätkäjätkälle jotka pyytettömästi raataneet
mökki kuntoon minulle lomani ajaksi kuntoon.

Kiivasta keskustelua saaressa kylläkin aiheuttanut se , syystäkin,
että kaksi astmaatikko ja yksi keuhosairas purkaa homeista mökkiä ilman kasvosuojaimia
(oli kyllä ostettu, mutta ei heidän mielestä tarpeettomat)
Ja se että minun isä, 78v kiipeilee ja korjailee mun mökin kattoa 28 asteen helteessä,
 saaressa- YKSIN!
Asia, jonka nimenomaan kielsin.

Pojille hankin punkki huivit koska meidän saaressa niitä on vaikka muille jakaa.

Tito alkaa voimaan pahoin niskaan laitettavasta ja apteekin punkki pannat oon laittanut "no" listaan jo monta kesää sitten. Mikä osoittautui  hyväksi päätökseksi.

koska serkkupojan Snoopyn kaula tulehtunut kyseiseltä pannasta.

Tito ja Luca koko viikonlopun saaressa vapaana enkä yhtään punkkia ole pojista löytänyt

joten uskon sanoa että tuubit toimii.

Perjantaina saavuimme myrskyikseen saaristoon.

Aallokot sen verran suuret että päätimme "tilata" kyydin mantereelta

vähän järeämpään botskiin kun se millä normaalisti pörräillään saareen.

Tuuli kun parhaimmillaan taisi olla lähes 20m/s. 

Serkun mökillä meitä vastassa tämä mun sydämen vienyt rääpäle patteri Atte 15vk.

Luca sai maistaa kirjaimellisesti omaa

lempi puuhansa, nimittäin korvasta repimistä ja puremista Aten toimesta.

 Hauskinta tässä oli se että Tito alkoi rähiseen Atelle Lucan "kiusaamisesta"

vaikka itse vihaa enemmän kuin mitään tätä kun oma korva on kohteena.

Luulin lukevani koiriani kuin avointa kirjaa mutta jotain tainnut missata

tästä veljeksien kuitenkin saumattomasta kaveruudesta.

Joka keskenään ei aina aina ole saumaton.

Juhannus juhliin  saaren toisen päähän. Atte reppukyydityksessä.

Pentu ajaksi Lucalle ostettu reppu josta Atelle 

tullut reissu ja oma turva paikka.

Suloisinta tässä on että Atte aina istuu repussa näin toista tassu hengaillen.

Juhannusaatto vietettiin tuulisessa ja kylmässä ilmassa.

Koska meidän jussijengi aina suuri, tänä vuonna meitä kylläkin vain 25 henkeä+ viisi koiraa.

Ruokailemme aina ulkona satoi tai paistoi,  ei sentään ihan taivasalla vaan juhlateltassa.

Mutta ei sielläkään lämmintä ollut.

Itselläni vaatetusta päällä varmaan ennemän kun -25 asteen pakkasella.

Loppuillasta kaipasin jopa tumppuja.

Luca pääsi lämitteleen Ronjan untuva takin sisälle (tai lämpö patteriksi!?)

Kylmyyden myötä ilta loppu yllättävän aikaiseen ja me kaikki vetäydyimme

omille mökillemme takkatulen ääreen sulamaan :)

Lauantaina aurinko paistoi jälleen siniseltä taivaalta ja tuuli oli tyyntynyt.

Meidän saaren väki kutsuttu shampanja lasilliselle

 serkkuni, hänen vaimonsa sekä minun 50+50+50 vuosien kunniaksi.

Tietty myös ihastelemaan vasta 

 valmistunutta ja viimeisteltyä majakkaa jonka esittelen teille myöhemmin.

Mutta näin ennakkoon kerron että se on niin WAU!

Vieraiden lähdettyä serkkuni M the Master Chef valmisti meille 

taivaallisen aterian lampankaretta sekä poron sisäfilettä lisukkeineen.

Meitä muita vähän kyllä pisti hihittelemään tämän grillimestarin uusi appi joka kokoajan

mittasi lihan paisto lämpötilaa mutta hiljaiseksi veti hihitys kun pääsimme pöydän ääreen.

Itse en ole mikään lampaanlihan ystävä, ensimmäiseki  syystä että pikkutyttönä minulla ollut kesän lemmikkinä lammas (ja sen kaverina Kilipukki) 

toiseksi lammas maistuu ja haisee hikiseltä villasukalta!

Tämän lampaan osalta joudun perumaan sanani koskien lampaanlihaa.

Tämä suli suussa ja en laskenut monta palaa söin :)

Ihan mahtava Juhannus!

Kiitos M&P lämminhenkisetä, hauskasta viikonlopusta.

Palvelusta ( en oo koskaan aikaisemmin herännyt tekstiviestiin BB kl.10.00-11.30)

Viinit ja Matti Nykänen 

 jotka mitenkkän ei tässä yhteydessä liityy kyllä yhteen vaikkakin yheys ehkä vois löytyä :)

Sori inside juttuja , mutta nämäkin olivat yksi helmi tähän jussiin.

Lauantaina minä niin LOMALLA!

 Saaristoa kolme viikkoa putkeeen.

Maalailua ja mökin sisustelua.

Me, happy!

Kun pommi putosi

Kuten edellisessä postauksessa kirjottelinkin

vietimme kolme viikonloppua sitten tyttären kanssa

superkivan viikonlopun aurinkoisessa saaristossa.

Synkän pilven tähän viikonloppuun kuitenkin loi se että

mökkimme katto oli vuotanut ja epäilys jo pelkästään hajun perustella oli että home pesiytynyt kattorakenteisiin.

Viime Perjantaina sain isältäni puhelun,

kattoa revitty auki ja puolet katosta aivan homeessa ja myös sen

myötä kaksi seinää,
 Makuuhuoneen sängyt ja tietty kaikki

muut mökillä olleet tekstiilit täytyy hävittää.

Hiljaiseksi veti. 
Tämänkin tytsyn vaikkakin

mökillä vietetyn viikonlopun jälkeen osasin tätä odottaa.

Lauantai iltana kun astamalääkkeetkään ei enään 

nukkkumaan mennessä helpotusta tuoneet ja Luca

jolla taitaa oikeasti olla joku homevaisto koska 

alkoi läähättämään oudosti yöllä
 ja 
rauhottui vasta kun istuimme kummatkin

terassilla puolisen tuntia raitista ilmaa nuuskien.

Loppuyö menikin sitten ovet auki hyttysten kera:)

Home uutinen johti sitten siihen että Perjantaina kotiin

tullessani jopa oma koti ahdisti.

Karsin surutta kaiken turhan pois ja vaihdoin

huonekalujen paikkaa.

Naapurit taas varmaan näyttäneet peukkua (tai sitten ei)

koska tämä projekti jatkui pitkälle yli puolenyön.

Koirien trimmerikin mennyt rikki ja uusi tilattu piti noutaa

viime Perjantaina mutta sekin kaiken kaaoksen keskellä unohtui.

Lucan naaman sai vielä vanhalla siistittyä

 mutta muuten ihan epämääräinen karvakasa.

Titon ehdin onneksi ajaa ennekun trimmeri sanoi stop

lievän palaneen käryn kera kylläkin.

Mutta myös paljon ihania hetkiäkin on tähän kaaoksen

 Kesäkuun alkuun mahtunut:

- se tyttären kanssa vietetty viikonloppu mökillä

- Super lämminhenkiset ylppärijuhlat

- 50v synttärit/häät jotka sain kuvata (josta postaus myöhemmin)

-Isä, Minna ja Kalevi jotka pyyteyttömästi ja rakkaudella

remontoivat meidän mökkiä taas asuttavaksi.
Ja samassa härdellissä voi
 seiniä kaataa ja ideoida avarampaa ilmettä mökille.

Mökkilomasta saaristossa en kuitenkaan meinaa luopua.
Nukun sitten vaikka teltassa.

Teille vakkari kesävieraille terkut
tänä kesänä ei taida kutsua tulla saaristo viikonloppuun.
Tuparit sitten ensi kesänä :)

Kaunista puuta ja kiipeilevä Boj Monkey

Tunnustan.

Mulla on tarjotin mania.

Puisiin sellaisiin.

Vaikkakin tällä menossa karsi, poista kaikki turha,

puutarjottimet ei kuulu tähän kategoriaan.

Löytö Finnoon Askosta jossa muuten menossa remonttimyynti.

Kannattaa piipahtaa jos nurkilla!

Meidän Bojksi nimetty Monkeyboy

on ilmiselvästi kotiutunut.

Ensin kokeili sisustustikkaita, laskeutui alas sohvapöydälle

jossa muutaman päivän mietti seuraava paikkaa.

Tänään Boj roikkuu yhdellä kädellä olohuoneen lampusta.

Hymyilyttää aina kun katselen tätä 

pikku Bojta

 koska ulkonäkö ja olemus niin sama kun meidän Lucalla.

Ihan hönö on kai se oikea sana.

Tiedän, pentu vielä, hönö kuitenkin.

Hauska sellainen.

Mutta kaksi niin erilaista otusta,

Tito meidän perheen älykkö 

joka ymmärtää mun joka liikkeestä tai eleestä 

mitä seuraavaksi tapahtuu.

Luca taas jolle kaikki pitää selittää

maltillisesti ja useaan kertaan.

 Välillä mun temperamentilla joudun laskeen sataan.

Henkäistä syvään ja kertoa uudestaan:)

Mutta Lucan myötä Tito myös paljon rauhallisempi.

Aina ei ole pakko nousta mukavasta paikasta kun minä nousen.

Voi jäädä parvekkeelle nauttimaan tyynykasan keskelle kesästä.

Ja onhan se aika 

luksusta käydä yhdeksän vuoden jälkeen yksin suihkussa

ilman että

 joku tiirailee suihkuverhon välistä nappisilmillään. 

Toisitamme oppien.

Hitaasti mutta varmasti tässäkin uusio perheessä

tasapaino löytyy.