Saaristoelämää #2

Moi, mä on Luca ja toimin tänään teidän oppaana.

Sori että näytän tällaiselta katukoiralta, mutta mami leikkasi mun 

kaikki upeat leijonakarvat viime viikonloppuna.

No joo, myönettäköön että olin vähän pyörinyt pihkassa.

Kysyn vaan, oliko ihan pakko kyniä

 koko turkki pikkuisen pihkaiseten korvien takia?!

Mutta matkaan!

Meidän iltalenkki kun emäntä kotiutuu sieltä jostain töistä.

Mukana?

Näytän tien, tämä mulle niin tuttu polku.

Hiekkarannalle jossa saan kiusata broidia.

Vielä matkassa mukana?

Täällä hyökkään leijonan lailla isoveljen kimppuun.

Joka kylläkin laittaa mut ojennukseen ja sanon sori...

... käyn taas uudestaan kimppuun.

Musta myös tullut ihan mestari
 repimään isoveljen punkkipanta pois 

joka löytyy milloinkin mistä puskasta 
ja sehän tota meidän mami harmittaa.

Toruu ja kiroilee kun tällä viikolla löytänyt 
kaksi megasuurta punkkia se sängystä.

Ja tiedättekö mitä se niille tekee.

Vie takkaan ja polttaa ne?!

Tämän illan lenkin jälkeen myös kirosi hirvikärpäset.

Joita sillä piposta huolimatta taisi olla hiuksissa.

Ja yksi korvan takana kiipelevä punkki.

Mutta sanoi, että me jatketaan elämää vielä täällä.

Multa tassu!

Ja nyt niin sori mun puolesta.

Mami olisi niin halunnut kuvata ohi lentävää haikaraa.

Mutta minäkin innostuin. Haukkumaan.

Terkuin, Luca.