Pikku potilas...

Luulin vain suureksi ikäväksi sunnuntai iltana

kun rannikon jengistä yksi tärkeä lenkki puuttui,

ja meidän poika piristyikin kovasti maanantaina

kun saatiin kultakimpale kotiin,

mutta sitten suru ja apatia iski uudelleen,

ei kun Gislen luokse,

eläinlääkärin,

ja nyt meillä tällainen pieni surkea tötteröpää,

kipulääkityksellä ja antibioottikuurilla.

Ikävä mutta niin tarpeellinen 

kapistus,

tuo inhottava, epäkäytännölinen

 tötterö.

Pienellä miehellä mennyt itsetunto nolliin,

kotona törmää huonekaluihin, 

turvallinen sohvapöydän alla,

iltapisulla ei voi nuuskia lyhtypylväitä ja puunrunkoja,

tötterö päässä törmää kaikkeen ennen kun edes päässyt lähelle,

sen jälkeen ei liikuta senttiäkään,

haluan vain syliin:(

Nyt toivomme vain paranemisia,

pikaisia!