Lomautus tunnelmia

Minulla tilanne että joka toisen viikon töissä ja joka toisen kotona.

Jota jatkunut jo yli kuukauden.

Aluksi tilanne jopa vei yöunet ja kiristi kaulaa kuin liian piukkaan laitettu kaulahuivi.

Prioriteetit kun päässään laittaa uusiksi.

Tilanne on, mikä on eikä murehtimalla muuksi muutu.

Isosti kiitollinen olen myös sitä että saan tehdä töitä joka toinen viikko.

Tyttäreni työt totaalisesti loppunut ravintolassa ja kuinka pitkäksi aikaa?
Myönnettäköön että huoli tästä miten

 pärjää kun omakin tilanne taloudellisesti toisenlainen.

Viime Sunnuntaina, äitienpäivänä, parveketta siivotessani huomasin tämän 

aivan minun parvekkeen ulkopuolella olevaan vaahteraan rakennetun pesän.

Näitä nyt seuraillut päivittäin.

 Naapurit ja ohi kulkevat saattavat kyllä ihmetellä parvekkeelle viritettyä 

kamera jalustaa ja minua sielä kameran takana :)

Nämä pienet untuvikot kasvaneet hurjaa

 vauhtia ja tänään jo yksi pikkuinen kuiva harjoitteli lentämistä.

Luin, että nämä räkättirastaat lentävät pesästä ennen kun oikeastaan osaavat lentää.

Niin toivon että saan ikuistettu myös tämän.

Todettiin yhdessä, selvitään.

 Olen ottanut kaiken irti näistä ylimääräistä kotoiluviikosta.
Ronja ollut aina pari päivää täällä kun en ole ollut töissä.
Tehty yhdessä ruokaa, leivottu, ulkoiltu tai vaan maattu ja katseltu yhdessä jotain sarjaa tai leffaa.
Ihan parasta.
Eilen tehtiin roadtrip Turkuun mutta tästä matkasta joskus myöhemmin.

Kun hain Ronjan kotiin Keskiviikkona, kaatosateessa, ajettiin Roihuvuoren kautta.

Saatin olla kylmässä ja sateisessa säässä ihan kaksistaan.

Kotonakin pikkaisen järjestystä laiteltu uusiksi parvekkeen siivouksen myötä.

Mulla kun on se punainen lanka aina ollut se kodin juttu.

Koiruudet tämän tilanteen myötä lisääntyneet meidän pienessä taloyhtiössä.

Ennen tätä täällä asustellut kolme, mun kaksi ja naapurin rapun ystävättären koira Miina.

Tänään laskin että näitä karvakuonoja täällä kahdeksan joista neljä pentua.

Kuvassa naapurin utelias Pablo.

Mun karvakuonot nauttineet mun kotona olosta ja Luca eritoten Ronjan kotona piipahduksita.

Lucalla ja tyttärelläni

 jonkinlainen maagien yhteys jota ihana katsella.

Loivat varmaan tämän ikuisen yhteen kuulumisen kun haimme tämän silloisen pienen käteen mahtuvan rääpäleen

 Oulusta kaksi ja puoli vuotta sitten.

Kotiintulo matkan nukkui turvallisuutta tuntien tyttären sylissä.

Ihanaa viikonloppua!