Sitä niin arvokasta omaa aikaa

Ilman kiirettä, "to do" listoja, kelloa.

Vain itsensä kanssa oloa.

Viikkon en ole pedannut sänkyäni 

imuroinut saatika tiskannut.

Paitoja ja verkkareita lojuu pitkin poikin.

Ai niikun mulla,

todellakin.

Herännyt kun huvittaa, kelloa katsomatta.

(itse asiassa, otin seinästä kellon pois)

Tänä aamuna istunut kukonlaulun aikaan jälleen ihailemassa

peura äitiä vasansa kanssa

minut tiedostaen,

 mutta minusta välittämättä.

Kamerakin sai olla.

Tää on

elämää

parhaasta päästä!