Ai niinkun meillä pöytäliina?!

Tämä ehkä vaatii ensin pienen selityksen.

 Meidän ei käytetä pöytäliinoja.
Ever never!
Kaunista pöydän pintaa ei millään rievuilla peitellä.

Mutta nyt on ja syy siihen on että kiireisenä työpäivänä puhelinlehtimyyjä puhui mut pyörryksiin.

Niin hyvin etten saanut suunvuoroa kuitenkaan ärsyttämättä  että olisin

kylmästi vaan lopettanut puhelun kuten yleensä.

 Kuukauden jälkeen ihmettelin kun sisustuslehti tipahti postiluukusta ja lasku perässä.
Hämärästi muistin että olin suostunut tällaiseen tilaukseen...
Harmittelin omaa itseäni hetken, koska olen enemmän 
irtonumero ostaja kuin kestotilaaja.
 Yllätys olit tämä tilaajalahja joka multa puhelun aikana mennyt ihan ohi.

Pöytäliina, ok, ei ole itsellä tarvetta mutta ihan 
kiva lahja antaa jollekin.

Otin sen mukaan maalle koska siellä jos missään

ex tempore illallisjuhlat "arkipäivää".

Nyt olisi vietäväksi muutakin kun rannasta kerättyjä kaisloja :)

Pöytäliina paketissa ruoka pöydällä ja viikon sitä joka aamu katselleena

heräsi ajatus että se vois kyllä istua myös meidän pöytään.

 Voinhan sitä aina kokeilla, viikkaan sen vaan sitten nätisti pakettiin takaisin.

Onneksi tein niin. Yllätyin ja IHASTUIN!

Joten se jäi meille.

Tämä Sarpanevan Festivo pöytäliina.

Jossa jo seuraavana aamuna kahvimukista tahroja.

Taisi olla yksi suurin syy, miksi en pöytäliinojen ystävä.

Yritän elää tämän kanssa.

Ja onhan se kaunis.