Kun aika pysähtyy...

...ja nautit joka sekunnista kaikilla aisteilla.

Kellonaika menettää merkityksen.

Heräät silloin kun tarpeeksi levännyt olo ja menet nukkumaan kun nukuttaa.

Aamulla laitat hiukset nutturalle peiliin katsomatta.

Ovi yötäpäivää auki.

Koirat saa tulla ja mennä oman mielensä mukaan.

Ei minkäänlaisia suunitelmia.

Touhuat kun huvittaa.

Tai olet tekemättä mitään.

Istut riipputuolissa merta katsellen

rauhoittavasti keinuen

kuunnellen kaisloja jotka suhisee lämpimässä kesätuulessa.

Meri ilmaa syvään sieramiin nuuskien.

Me kaikki kolme.

Tito ja Luca.

Mun sielunkumppanit.

Nauttivat kiireettömistä päivästä ja vapaudesta.

Luca.

Meidän  perheen arkajalka

 omaksui heti ensimmäisen päivän

 jälkeen saariston paikaksi jossa viettää huoletonta koiranelämää.

Uiden ja vesilintuja jahdaten.

Aamulla viiden aikaan heräten ja omille seikkailuretkille lähtien.

Takaisin tullessaan sänky täynnä risuja, sammalta ja joku reissulta löytynyt aarre joka tuo aina

ylpeänä mun tyynylle.

Syvä huokaus ja lössähtäminen koko pituudeltaan takaisin unten maille.

Tito.

Vanha saaristolaiskonkari.

Rakastaa veneilyä ja saaristossa oloa.

Jota uiminen ei koskaan kiinnostanut mutta pikkubrodin myötä rohkaistunut.

Valkoista maalia turkki täynnä niin kuin myös valkoisia tassunjälkiä saunan terassilla.

 Hän aina mukana siellä missä minäkin.

Vahtikoira.

Haukkuu pois peurat ja muut ei meidän tontille kuuluvat kummajaiset.

Pikkubroidin säestämänä.

Työt alkavat ensi viikolla.

Viime yönä päätin.

Tänne me jäädän asumaan loppukesäksi ja käyn täältä töissä.

Paikkaan jossa me kaikki nautitaan.

Hetkistä.

Elämästä.

Minä&Pojat.

Saaristolais akan viikonloppu

 Ihan super mahtava viikonloppu takana!

Lämmintä täällä kun Balilla meidän viime kesän reissulla,

poikkeuksena vaan että ilmastointi sisätiloista puuttuu

 ja vaikka merivesi tosi lämmintä uimaan ei paljon ole päässyt kun sinilevä vallannut rannan.

Kahdesta epäkohdasta huolimatta täällä nautitaan isosti!

Ihania ja lämpimiä kesämuistojakin tuli mieleen

 tän karvamadon myötä. 

Jotka olin ihan unohtanut.

Lapsuudessani nimittäin keräilin näitä terraarioon ja matkasivat kesäloman päätyttyä mukaan kotiin.

Melkein meinasin tämänkin purkkiin laittaa :)

Tito ja Luca myös nauttineet täysin rinnoin mökkeilystä.

Aina avoimesta ulko-ovesta, yötä päivää.

Saa tulla ja mennä mielensä mukaan.

Tito tähän jo kahdeksan vuoden jälkeen niin tottunut

 mutta Lucalle kaikki niin uutta ja ihmeellistä.

Näistä kahdesta voisi kirjottaa novellin, oikeasti.

Niin kaksi erilaista yksilö jolla

 kummallakin niin oma sielunmaailma ja persoona.

Luca kahden viikon aikana herännyt mun kanssa tasan puoli viisi

aamupisulle, minä kylläkin sen jälkeen heti takaisin nukkuun,

tai no en,

maaten kuitenkin kuunnellen

 kun Luca haukuu eka peurat pois ja sen jälkeen jää syömään

mustikoita pihaan ja fiilisteleen.

Unenpäästä saan kiinni vasta noin puolen tunnin päästä kun kuulen Lucan tassujen

tasaiset askeleet

 tipsusttaen juomakupin kautta

takaisin mun viereen.

 Perjantaina sain yhden "Porilaisen ämmän" kylään.

Kuvaileen.

Myös muuta kun itseään :)

Ja hah, vaikkei Frida mikään koiraihminen ole,

oli pakko vielä rannassa varmistaa että kaksi koiraa kyydissä takaisin saareen.

Lucalla jo kuulemma Fridan luona oma peti :)

Kaksi kesämökki purkissa reilussa kolmessa tunnissa.

Onneksi oltiin saatu sekkupojan, Ronjan kummisedän mökkiin selkeä video kuinka Se "kilke" suljetaan. 

Video myös lähetetty takaisin Baceloonan. 

Siis että ovi kiinni.

Kylläkin Fridan ansiosta.

 Multa toi kilke+paperi ei vaan luonnistunut.

Super hauska päivä!!!!

Kiitos Frida.

Ystävyydestä ja kaikesta mitä yhessä koeuttu.

(terassilla polttomerkki, sun jälki :) )

Olet rakas.

Lauantaina sain tyttären saareen viikonlopuksi.

Lähdettiin kuumuutta pakoon merelle.

Luca joka ei vielä tottunut veneilijä hakeutui paahtavaa aurinkoa suojaan Ronjan viereen

parhaalle auringonotto

paikalle jonne aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Tito ymmärsi mennä veneen penkin alle varjoon.

Matkan varrella Luca alkoi läähättämään niin että eikun pelastusliivin remmistä kiinni laidan yli ja kastelu mereen.

Illalla käytiin vielä hiekkarannalla sinilevää uhaten.

Minä kastoin talviturkkini ja sain seuraa kummastakin karvakuonosta.

Luca innoissaan uimisesta. 

Tito tuli uimaan vain siksi että 50m minusta on vaan liian kaukana.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä mantereella ostamassa pikkuserkkuni tilalta joka auki 24/7 

uusia perunoita ja salaattia.

Hinnat seinällä, vihko mitä/kuka ostanut ja lipas jonne maksetaan.

Tästä kauniista paikasta postaus myöhemmin.

Tänään aamulla viety tytär takaisin Porvooseen josta jatkoi bussilla Helsinkiin.

Joka soitti, 

en pääse töihin,

 koko Esplanaadi suljettu ja Isot Herrat kirottu.

Kielellä jota ei voi julkaista.

Meidän kolmen loma jatkuu.

Taidan käydä hiekkarannalla katsomassa levätilanteen 

ja jos sallii pulahdan mereen.

Saankohan seuraa kahdesta karvakuonosta...

Ps: Tätä kirjoittaessani pihallamme oli yllättäin kaksi peuraa 

"uhkaavasti" puuskuttaen.

Tito ajoi ne takaisin metsään.

Pieni mutta niin pippurinen.

Koira siis :)

Pia&pojat.

Eka lomaviikko takana

Tällä saaristossa oltu kohta puolitoista 

viikkoa ja tästä lomapätkästä jäljellä toinen samanlainen pätkä.

Kauhistelin jo tänään että kuinka nää päivät kuluu aivan liian nopeasti.

 Itsestä tuntuu että ollut tällä vasta

 muutaman hassun päivän.

Ja voin kertoa että vuorokauden tunnit käytetty kaikkia

tehokkaasti hyväksi.

Tänne tullessani ikkunanpokien teippaus maalamista varten kesti ikuisuuden

mutta harjoitus tekee mestarin, sanotaan.

Totta,

 koska nyt se on jo ihan lasten leikkiä.

Puolet terassista saatu sisustettuakin,

toinen puoli yksi 80x200 sängynkehikko aivan täynnä remppakamaa.

Musta tullut tämän remponttityömaan työkaluvastaava

koska remppajengin lähdettyä siivoan työkalut omiin ämpäreihin:)

Ja tiedän missä mikä seuraavana päivänä

  tarvittava kalu sijaitsee.

Kerran ollut kylläkin Kalevin vasara hävyksissä.

Olin lainanut ja laskenut sen väärään paikkaan.

Tästä meinas tulla ihan kaaos, koska eihän 

lätkäjätkä voi lyödä yhtäkään naulaa ilman

omaa siihen tarkoitettu viritettyä kaluaan.

Ymmärräsin tämän ehkä melkeen.

 Aikoinaan asunut samassa taloudessa 

yhden välienurheiljan kanssa jossa meidän perunankeitto 

kastiloissa on lämmitelty salibandy mailoja oikeeseen asentoon.

Pikkubroidi yrittänyt kovasti ottaa johtajan

 paikkaa ja näiden keskinäinen nahistelu mennyt

välillä jopa tosi rajuksi johon en puuttunut.

  Seuraavassa hetkessä jo lepäillään sulassa sovussa vierekkäin.

Lucan yksi lempi kiusaus keino on ollut repiä

Titon punkkituubi pois j

oka milloin löytyy mistäkin pusikosta.

Muutama ilta sitten lähdin kuvaamaan serkkupoijan majakkaa

mutta se täytyynyt rummuista ja äännitysvehkeistä

Bänditreenit ja äänitystä saaristossa.

 Pikku tirppa lentänyt mun ikkunaan.

Reppana aivan pyörällä päästään mutta muutaman tunnin levon jälkeen

tipsutteli tomerana pois turvapaikastaan jonne nostin lepäileen koirien ulottuvilta.

Tarina ei kerro kuinka tämän pikkusen matka jatkui koska meni 

lauta kasan alle piiloon.

Enkä enään löytänyt.

Joka illan kohokohdat nämä toinen

 toistaan kauniimat auringonlaskut.

Etukäteen ei voi tietää mikä väriloisto

 illalla taivaalla.

Eilen sain Ronjan kummisedän perheineen kylään.

Saaren yli olisi päässyt kävellenkin mutta tällä kertaa pikku merikarhujen Pikachu toi vieraat perille.

Toinen pikku 6v. merikarhuista totesi meidän uudistuneesta mökistä

" Pia, todella puhdasta ja tyylikästä"

 Ja Peukku sille !

Luca, meidän arkajalka on ottanut tän saaristoelämän 

pienen epäröinnin jälkeen omakseen.

Aamuisin avaan sille oven ja lähtee omille seikkailulleen 

tuoden mukanaan puolimetsää sisälle mun uusille valkoiseksi maalatulle lattioille.

Imuri ollut mulla käytössä yhtä paljon kuin maali suti :)

Luulen että kaikki pihapiirin mustikatkin jo syöty.

Lucan suurinta herkkua.

Ulkohuusin tie raivattu mun ja Lucan toimesta.

Minä revin mustikanvarvut pois poluta, Luca söi mustikat;)

Ulkohuusiin sain myös valot viritettyä.

Tänään sain puhelun töistä ja melkein alkoi naurattaman.

Syystä että kertaakaan tämän loman aikana en ole ajatellut töitä.

Eka kesäloma ever!!!

Kuinka niillä menee ja miten ne pärjää.

Tunsin kyllä ajatuksesta pistoksen jossain syvissä sielun syövyräissä

sekunnin murto-osan.

Istuin mun pihakeinuun ja totesin, me niin lomalla.

Pia&pojat

Terkut rempan keskeltä (tilanne viime sunnuntaina)

Kännykkä kuvilla poikkeuksilta tällä kertaa. 

Rankan työviikon jälkeen oon mennyt niin puolihimmeillä valoilla että jopa kamera jäi kotiin.

Oikeasti, eka kerta koskaan.

Karvakunot eristettynä, kun maalasin makkarin ja ruokatilan lattiaa.

Tarkoitus oli jäädä yöksi saareen

mutta kova pohjoistuuli, yöpaikan laituri täynnä veneitä  enkä olisi ilman apua päässyt rantaan.
Jollakin saunomiset  pahasti kesken, enkä apua saanut, kylläkin pitkän luennon veneilystä :)
 joten käänsin veneen, ajoin mantereelle ja menin kotiin yöksi.

Mutta viis siitä.

Lauantaina sain maalattua ikkunoita ja makuuhuone ja ruokapöytä lattian.

Sunnuntaina sitten olohuoneen puoli.
Koirat eristetty terassille ja haukkumisesta ei meinannut loppua tulla
kunnes serkun tytär tuli apuun. Viihdyttään niin mua kun koiria :)

Uusi seinä paikallaan ja alunperin tästäkin tarkoitus tulla valkoinen
kuten kaikista muista seinistä

mutta kun mun paras remppajengi
 lähetti kuvan seinästä sanoin stop, eka pakko nähdä livenä ja kun näin

totesin että tätä ei maalata.

 Tähän kokosin eilen Ikeasta ostamani keittiön.
Varmaan kaikista halvimman mutta istuu tänne paremmin kuin hyvin!

Vaikkakin tää ollut homemökki ollut ihan painajainen
on tässä ollut niin paljon hyvääkin.
Yksi seinä oli pakko poistaa homeen vuoksi ja samassa sotkussa kaatui myös toinen väiseinä.
Keittiö siirtyi tämän myötä uuteen paikkaan.
Olohuoneeseen, 
 kuitenkaan olematta osa olohuonetta,
vaikka siellä onkin.

Ruokapöytä siirtyi mun entiseen makuuhuoneeseen 
jonka myötä sain lisää tilaa sekä avaruutta olohuoneeseen.

Lattian maalaus oli mun  mielestä ihan parasta hommaa,

korvissa soi "keinutaan keinutaan, eteen ja taakse..."

Siitä  J Loota en allekirjoita,

 paitsi että seuraavana aamuna joka lihas niin kipiä :)

Tästä muodostui mun makuuhuone.

Huomenna ehkä kaikki valmista ja jopa tännekin jotain kuvia.

Lomalainenen on niin tyytyväinen ja onnelinen

 että voisin Lucan lailla pomppia

riemusta ja ilosta. 

Kuin kumipallo ;)

Täällä yöt venyneet.

Kun vaan ei malta mennä nukkumaan.

Mutta nyt!

Hyvää yötä ja huomenta.