Terassilla joka ilta

Terassi täällä landella on se paikka 

jossa oleilemme eniten.

Sisätiloissa oikeastaan vietämme vaan aikaa nukkumiseen.

Ampiaiset kylläkin tänä kesänä

tuoneet oman pikku tvistin

tähän rentoon terde chillailluun.

Mutta emme ole pörräisten valtauksesta huolimatta

terassielämää heille luovuttaneet:)

Pikku pyrähdyksiä allekirjoittanut kylläkin

"muutaman" tänä kesänä tehnyt,

 huutaen rumia sanoja  

  perään pikku huitominen ja nopea singahdus sisätilohin.

 Oviverhon läpi yritännyt sitten kauniimmin selittää

pörriäiselle tämä mun pesä, mene omaasi :)

Karvakuonotkin alkaneet katsella mua kummastellen 

näiden mun ampias keskustelujen vuoksi sekä näiden mun

salamannopeiden singahduksien takia.

Onkohan musta tulossa mökkihöperö:)

Löysin tämän niin makeen tulipesän,

muutamalla kympillä.

Melkein joka ilta sen jälkeen tänne tullessani syyttänyt.

Tuli ja meri = MINÄ

Illat pimenee niin hurjaa vauhtia.

Täällä tuo pimeys tuntuu ihan toiselta kun kaupungissa.

Aurinko laskee ja tunne kun joku sammuttaisi kaikki valot.

Säkkipimeää.

Mun mökkipaikan ISO + 

on että saan nauttia illan auringonlaskuista koko kesän.

Mutta kun SE syksy tulee saan sen jäätävän kylmän itätuulen.

Viime viikolla näytti kyntessä yhden illan

mutta tajusi lähteä lepäileen.

Mökkielämä jatkuu...

Kaikki loppuu aikanaan

Täällä loma lopuillaan tai oikeastaan tänäänhän mulla niin kuin vapaapäivä.

Viimeinen virallinen lomapäivä oli eilen.

Aurinko ja lämpö on hellinnyt meitä koko kolmen viikon ajan.

Vaikka ehkä kliseiseltä saattaa kuulostaakin

on tämä meidän saari ihan paratiisi.

Mutta muutama pieni miinus tälle kesälle on ollut

sinilevä jota ollut enemmän kuin aikoihin ja kun saunakin vielä remontin alla

meri ollut ainut paikka peseytyä.

Toinen inhotus,

 ei tällä kertaa ulkohuusissa lymyävät kyykärmeet vaan

 mun terassin vallanneet peevelin kiukkuiset ampiaiset.

Ja kyykäärme kohtaamiseen,

 vuosi takaperin tällaisen kanssa istunut vessassa vierekkäin tai oikeastaan silmätysten.

En sitä huomannut ennen kuin olin tarttumassa vessapaperiin

jonka vieressä makasi kerällä valmiina pää pystyssä puolastamaan 

mun vessapaperirullaa, kai....

Itse pelkään, melkein hysteerisesti sekä amppareita että kyykärmeitä

oman allergisuuden vuoksi sekä myös noiden kahden pienen rakkauspakkauksien vuoksi.

Kummatkin otukset kuuluu luontoon ja saa ollakkin

kunhan ei tule meidän reviirille :)

Perjantai-iltana kävimme sekkupojan, Ronjan kummisedän ja hänen poikansa E:n kanssa

tsekkamassa  paikallinen Tirmo Blues.

Pois lähtiessämme otimme pikku kisan Merivartioston veneen kanssa

vastassa, meillä  250hv/ merivartiolla 250+250.

Ihan vähän hävittiin :)

Lauantaina sitten meidän saaren nuoriso tavannut 

merivartioston pojat vähän lähempää :)

Ukkosta odottelin, sateen sain.

Tunnin verran vettä tuli niin kaatamalla.

Totesin hymyillen, mun uusi korjattu katto kestää samoin kun  vielä korjauksen alla oleva sauna.

Karvanaamatkin lisäytyneet yhdellä hoitopojulla.

Minä saanut monet naurut seuratessani niin Aten ja Lucan leikkejä.

Tito, meidän vanha herra tarkkailee vierestä ja kun leikki käy liian rajuksi, hänen mielestään,

käy ojentamassa kakarat kuriin.

Atte ja Luca riehui yhtenä päivän niin, kalliolla ja uiden meressä

että Atte niin loppu leikin jälkeen että nukahti tai oikeastaan nuuhkati polulle ja jouduin kantamaan 

poitsun rannasta terassille lepäileen.

On myös ollut kivaa katsella näitä mun poikien saumatonta yhteistyötä ja kai jopa rakkautta.

Atte nimittäin ahmatti ja tämä ruokailu on aina vähän haasteellista.

Meidän pojilla nimittäin aina ruokaa kupissa mutta sehän ei nyt onnistu

kun Atte syö kaiken, kunnes oksentaa.

Joten mun poikien ruokakuppi ollut terassin penkillä jonne Atte ei pysty hyppäämään.

 Tito söi ensin, niinkun täällä arvojärjestys.

Hyppää alas ja Lucan vuoro.

Seisoi koko ajan Lucan ja Aten välissä kunnes Luca syönyt .

Hassua ja jokseenkin koskettavaa.

Veljien välistä rakkautta.

Eilen illalla sain kokea upean auringonlaskun.

Täällä Tove Janssonin kesämaisemissa jopa Feeniks linnut heräävät tuhkasta henkiin.

Huomenna töihin .

Saaristosta.

Ja täällä asuminen jatkuu, töiden lomassa.

Hassu sana. Tykkään.

Wikipedia antoi sanat aamiastunti, joutohetki, virkistyshetki, lepohetki.

Pia&pojat

Saaristolais akan viikonloppu

 Ihan super mahtava viikonloppu takana!

Lämmintä täällä kun Balilla meidän viime kesän reissulla,

poikkeuksena vaan että ilmastointi sisätiloista puuttuu

 ja vaikka merivesi tosi lämmintä uimaan ei paljon ole päässyt kun sinilevä vallannut rannan.

Kahdesta epäkohdasta huolimatta täällä nautitaan isosti!

Ihania ja lämpimiä kesämuistojakin tuli mieleen

 tän karvamadon myötä. 

Jotka olin ihan unohtanut.

Lapsuudessani nimittäin keräilin näitä terraarioon ja matkasivat kesäloman päätyttyä mukaan kotiin.

Melkein meinasin tämänkin purkkiin laittaa :)

Tito ja Luca myös nauttineet täysin rinnoin mökkeilystä.

Aina avoimesta ulko-ovesta, yötä päivää.

Saa tulla ja mennä mielensä mukaan.

Tito tähän jo kahdeksan vuoden jälkeen niin tottunut

 mutta Lucalle kaikki niin uutta ja ihmeellistä.

Näistä kahdesta voisi kirjottaa novellin, oikeasti.

Niin kaksi erilaista yksilö jolla

 kummallakin niin oma sielunmaailma ja persoona.

Luca kahden viikon aikana herännyt mun kanssa tasan puoli viisi

aamupisulle, minä kylläkin sen jälkeen heti takaisin nukkuun,

tai no en,

maaten kuitenkin kuunnellen

 kun Luca haukuu eka peurat pois ja sen jälkeen jää syömään

mustikoita pihaan ja fiilisteleen.

Unenpäästä saan kiinni vasta noin puolen tunnin päästä kun kuulen Lucan tassujen

tasaiset askeleet

 tipsusttaen juomakupin kautta

takaisin mun viereen.

 Perjantaina sain yhden "Porilaisen ämmän" kylään.

Kuvaileen.

Myös muuta kun itseään :)

Ja hah, vaikkei Frida mikään koiraihminen ole,

oli pakko vielä rannassa varmistaa että kaksi koiraa kyydissä takaisin saareen.

Lucalla jo kuulemma Fridan luona oma peti :)

Kaksi kesämökki purkissa reilussa kolmessa tunnissa.

Onneksi oltiin saatu sekkupojan, Ronjan kummisedän mökkiin selkeä video kuinka Se "kilke" suljetaan. 

Video myös lähetetty takaisin Baceloonan. 

Siis että ovi kiinni.

Kylläkin Fridan ansiosta.

 Multa toi kilke+paperi ei vaan luonnistunut.

Super hauska päivä!!!!

Kiitos Frida.

Ystävyydestä ja kaikesta mitä yhessä koeuttu.

(terassilla polttomerkki, sun jälki :) )

Olet rakas.

Lauantaina sain tyttären saareen viikonlopuksi.

Lähdettiin kuumuutta pakoon merelle.

Luca joka ei vielä tottunut veneilijä hakeutui paahtavaa aurinkoa suojaan Ronjan viereen

parhaalle auringonotto

paikalle jonne aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Tito ymmärsi mennä veneen penkin alle varjoon.

Matkan varrella Luca alkoi läähättämään niin että eikun pelastusliivin remmistä kiinni laidan yli ja kastelu mereen.

Illalla käytiin vielä hiekkarannalla sinilevää uhaten.

Minä kastoin talviturkkini ja sain seuraa kummastakin karvakuonosta.

Luca innoissaan uimisesta. 

Tito tuli uimaan vain siksi että 50m minusta on vaan liian kaukana.

Sunnuntai-iltana kävimme vielä mantereella ostamassa pikkuserkkuni tilalta joka auki 24/7 

uusia perunoita ja salaattia.

Hinnat seinällä, vihko mitä/kuka ostanut ja lipas jonne maksetaan.

Tästä kauniista paikasta postaus myöhemmin.

Tänään aamulla viety tytär takaisin Porvooseen josta jatkoi bussilla Helsinkiin.

Joka soitti, 

en pääse töihin,

 koko Esplanaadi suljettu ja Isot Herrat kirottu.

Kielellä jota ei voi julkaista.

Meidän kolmen loma jatkuu.

Taidan käydä hiekkarannalla katsomassa levätilanteen 

ja jos sallii pulahdan mereen.

Saankohan seuraa kahdesta karvakuonosta...

Ps: Tätä kirjoittaessani pihallamme oli yllättäin kaksi peuraa 

"uhkaavasti" puuskuttaen.

Tito ajoi ne takaisin metsään.

Pieni mutta niin pippurinen.

Koira siis :)

Pia&pojat.