lauantai 1. elokuuta 2020

Yksi sumuinen aamu saaristossa














Edellisen illan maagisen auringonlaskun jälkeen
(viitaten aiempaan postaukseen)
heräsin aamulla ja katsoin ulos ikkunasta.

Meri kadonnut harmauteen.
  Tuntui kuin saari olisi lasisen kuvun sisällä 
minne sumu ei pystynyt tunkeutumaan.


  Edellisen illan auringonlaskun jälkeen 
nukkumaan mennessäni aavistin ja toivoin:
 Tämä minua herätessäni odottaa.


Tämä ilmiö sattuu vain kerran kesässä.
Osaan tätä odottaa tiettyjen sääolosuhteiden myötä.
 Mutta en osaa sanoa miksi hämähäkit juuri näinä öinä
kutovat koko saaren täyteen verkkojaan.

Koko metsä täyttynyt toinen toistaan upeammista hämähäkin taidonnäytteistä.

Jouduin myös sumun takia ilmoittamaan töihin
että tulen pikkaisen myöhässä töihin kun en näe
 mistä meri alkaa ja minne se päättyy.

Mun onni.
Odotellessani että meri taas näkyy
 kävelin pitkin pihaa ja kuvasin näitä mestariteoksia.

Kaunista Elokuun alkua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti