Minä ja mun kamu, lenkillä....

Tiedän minne mennään,
mun kamu

 ottaa kameran mukaan.

Pääsen sinne,

polku, 

 tutut tuoksut
vapaus!
(kun vaan muistan malttaa,
ja totella kamua)

Kohta se päästä mut irti,

snift,

saan juosta lujaa sen edessä,

ihan vaan juoksemisen ilosta,

käännyn ja varmistan

joo,
kamu

se tulee perässä,
kameransa kanssa

ainahan se niin tekee,
mutta hyvä varmistaa,
jos se vaikka eksyisi
eihän se haista tätä reittiä....

Nuuskin,

haistelen,

mun karvakaveri on käyny täällä.
Kamu ei kyllä tiedä ketkä :)

ja joku muukiin, uusi....
selkeesti tyttö,
nostan jalkaa,
jätän terveiset.

Jaaha,
käsky,
 paikka,
 no joo, 

poseeraan jos saan sitten taas

luvan mennä...

Paljon ääniä ja tuoksuja

jota toi mun kamu ei kuule eikä haista...

Nautin ja tarkkailen,

ilmoitan kyllä kamulle

jos jotain 

epäilttävää...

Ai,
 ollaan jo täällä,

kohta se käskee minut sivulle,
ilmoitaa,

remmi kiinni.

Kertoo että mennän kotiin,
(aina se tekee niin)

kai minä nyt sen teidän,

fiksu kun olen.

Juon kotona vähän vettä
 ja 
menen makaan

kamun vierelle sohvalle kun se 

taas tekee omiaan sillä ihme koneella,

huokaisen syvään

ja suljen silmäni.

Wuff!

( minun puolesta)
mun kamu