Takaisin taas, saaristoon, päivä kaupungissa, tylsien pakollisten lekurireissujen takia. Titosta, joka ei oikeastaan ennen ole näistä vene matkoista paljoo välittänyt, on tämän kesän aikana oppinut ymmärtämään että vene matka tarkoitaa saaristoa, vapautta! Jo autossa, kun ajamme mäkeä alas venerantaan, häntä heiluu ja alkaa armoton vinkuminen, ulvominen , ja kahden huuto, please, ole hiljaa, kohta perillä :)
Tänään vietettiin yhden serkun viiskymppisiä, suku ja ruotsin vieraat, sateessa ja loppuilta auringonpaisteessa.
Monta snapsia, paljon naurua ja laulua.
Allekirjoittaneella alkaa tää lomapätkä olla lopuillaan, mutta tähänhän ei mökkielämä lopu, koska täältä voin käydä töissä, aamusuihku vaan uupuu :)
Ja kuka täältä haluasi kaupunkiin, jos tässä perheessä äänestetään äänet 2/1 :)))) Voi vaan arvailla kuka tästä kolmen jengistä tahtoo asua kaupungissa..
PiaB
Ihana kun mökki on niin lähellä työpaikkaa, että paluuta kotiin voi vähän pitkittää. Jos minä saisin meidän perheessä päättää, muuttaisimme möksällä kokonaan. Voi tuota koira ilmettä, tukka takana, elämä edessä :-)
VastaaPoistaKyllä, ihan parasta. Reilu puoli tuntia ja töissä... Mutta tän päivän kokemusten jälkeen en tiedä kuinka psyykkaan itseni taas tähän 110 mökkielämä ihan parasta moodiin:))))
PoistaHalit!
Ps: koira nauttii edelleen sen 110, punkeista huolimatta :)
Lovely! Kohta saan minäkin tutustua!
VastaaPoistaIhanaa saada sut tänne! Muista potta :))))
PoistaIhana venekoira teillä -kuvasta välittyy kyllä kertomasi vapauden hurma ja ilo!
VastaaPoistaKiva että kuvat kertoo fiiliksen :)
VastaaPoista