lauantai 11. helmikuuta 2017

Porvoota ja mun peto

 Vein tyttären aamulla töihin
vanhaan kaupunkiin.

Pakkaspöksyt päälle ja karvakuonolle villapaita.

Melkein kahden tunnin lenkki jäällä
joka
 oikeasti narskui ja mörisi meille uhkaavasti.
Mutta kantoi kahta pientä pygmiä;)
Nautittiin!

Vapaudesta
 Talvesta.

Minä
Punasista poskista.
Narskuvasta lumesta.

Tito 
Vapudesta ja "mamman" hyvästä olosta.












8 kommenttia:

  1. Kauniin seesteiset kuvat Porvoosta. Ja Tito suloinen keppeineen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porvoon vanha kaupunki vaan aina jotenkin niin maagisen kaunis ja Tito on, mikä on <3!

      Poista
  2. Porvoo on kaunis talvellakin. Karvakamu on saanut olla kunnon lenkillä! Blogissani arvonta, käy osallistumassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvanaama aivan poikki lenkin jälkeen ja makasi sitten loppuviikonlopun sohvalla :)

      Poista
  3. Voi ihana Porvoo! Minut mörisevä jää olisi kyllä ajanut kiireen vilkkaa rannalle kävelemään! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha kaupunki vaan niin idyllinen. Aivan mielttömän kauniita talvikuvia sun blogissa <3!!!
      Luin jostain että tuo mörinä ei välttämättä tarkoita heikkoja jäitä ( mutta voi tarkoittaa sitäkin:) )
      Voi myös olla lämmönvaihtelusta aihettavaa ääntelyä, kun jään alla aallot liikkuu. Mutta joo, toi mörinä kyllä laittoi hetkeksi miettiin olemmeko nytt ihan turvallisessa paikassa. Mutta kun parikymmentä muutakin, uskallsimme :)

      Poista
  4. EI siinä ehdi tassut jäätä koskea, kun Tito innoissaan hyppelee♥

    VastaaPoista