Viikonloppuna kävin sulkemassa mökin.
Sinäänsä vielä olisi saattanut muutaman viikon
saaressa olla ihanat mökkeilykelit
mutta kun syksyinen pohjoistuuli alkaa puhaltaan
on mun puolella saarta kylmä,
siis todella kylmä.
Pientä esimakua sain siitä ja lauantaina.
Illaksi meidät, mut ja serkkupojan vaimoineen
(ja nyt tää "vaimoineen" sana osuu ja uppoaa koska mä
meidän sisäpiirissä serkun "vara vaimo")
oli kutsuttu naapurisaareen
lapsuuden ystävän luokse limoncello tasting 2016 iltaan.
Alku palat nautimme ulkona,
pääruuan ja juustot mökissä.
Ihastuin todella paljon tähän aika pieneen
mutta niin toimivaan ja valoisaan mökkiin
isoine ikkunoineen jossa neliöt käytetty todella
fiksusti.
Totesimme kymmenen aikaan että nyt on säkkipimeää,
joten ihan sama :)
Omaan saareen veneellä vasta keskiyön jälkeen
totaalisessa pimeydessä
mutta luotan/luotin kuin kiveen tuohon
merikarhuun (sekkupoikaan)
joka löytää vaikka silmät kiinni
meidän saaren!
Titokin sai oman osansa isäntä perheen vierainvaraisuudesta.
Koirat ei tässä mökissä saa mennä sohvalle :)
Ja rapsutuksia ja suukkoja sai myös yllin kyllin
isäntäperheen lapsilta.
Luulen että jätimme tähän talouteen koira kuumeen!
Super päätös möksäilylle!
Minulla on nyt jo suru puserossa mökkini suhteen, jonka aion luovuttaa lokakuun lopussa. Olen aivan ihastunut vuokramökkiini - mut se on huono puoli, että sille joutuu jättämään jäähyväiset kenties lopullisesti...:(
VastaaPoistaYmmäräm niin surusi Marita! Toivottavasti ensi kesänä vielä saat jatkoaikaa <3!
VastaaPoista