On nyt sitten muutaman viikon eijoopas pähkäilyn jälkeen
meidän olohuoneen lattialla.
Minulle ja tälle matolle
muodostui heti ensi kohtaamisesta
sellainen
viha/rakkaus suhde jota oikeasti en voi edes selittää.
Joka aamu kävin töihin tullessa vähän silittelemässä,
toteamassa olet ihan kiva mutta oletko liiaan halitseva meidän kodissa.
Olen aina kovasti pitänyt aidoista käsinsolmituitsa itämaisista
matoista ja muutama pieni kodistamme löytyykin
mutta isoon olohuoneen mattoon ei tästä kukkarosta
täällä hetkellä löydy sellaiseen ylimääräistä:)
Joten polyesterillä mennään.
Kuvissa tämä matto ei pääse todellakaan oikeuksiinsa.
Sen kaunis beige väritys,
hillittynä ja jotenkin vanhan kuluneen
kivipestyn oloisen värityksen myötä.
Tuntuu kun olisin tuonut syksyn kauniin
haalistuneen ruskan sisälle.
Lämpöä ja väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti