Eilen aamulla vihdoin saatiin
LUNTA
myös tänne Rannikolle.
Viikonloppu meni jotenkin kuin sumussa,
huonosti nukkuttujen öiden takia,
tuntui sunnuntai aamuna jo että seinät kaatuu päälle.
Mutta ulos katsoessani jopa minun
suupielet nousivat johonkin hymyn tapaiseen ;)
Kaunis valkoinen untuvamainen peite
peittänyt harmauden.
Ja mikä parasta terapiaa kuin kaikki tökki:
Ylös, ulos ja lenkille!
Ja mikä parhainta, sain mukaani karvakuonon
lisäksi myös tyttäreni
( myönnettäköön,
pikkasen tavuttelun jälkeen)
karvakuonon
kanssa ei ole vielä hänen
viiteen ikävuoteen vuoteen ole
ollut vaikeutta sana : ULOS! ;)
Aina saan mukaani innokkaasti häntää heiluttavan
kovalla "puhella" ilmaisevan tulen tulen heti
kaverin mukaani.
Pitkä lenkki, koko meidän jengi yhdessä
PARASTA!
Super sunnuntai,
sanoisin.
Parasta uutta viikkoa kaikille <3!
