Tunnelmointia...

... torstai iltana.

Vettä sataa kaatamalla

ja kaksi iltalenkkeiljää

likomärkiä kun saapuivat tunnin lenkiltä kotiin!

Karvakuonon oli vaan pakko päästä

pitkälle metsälenkille,

vaikka kaatamalla satoikin, 

 joutui odottelemaan emäntää töistä pitkät

yksitoista tuntia tänään

(Tytär omilla menoillaan...)

Mutta tämä pikkumies osaa kyllä myös osoittaa mieltään!!!

Ikinä,

 ei ole ottanut mitään pöydältä,

mutta kun tein itselleni lenkin jälkeen pari voileipää,

jotka laski sohvapöydälle,

ja kävin hakemassa itselleni villasukat,

toisen leivän päältä oli hävinnyt maksamakkarat...

Yritti kovasti mennä piiloon,

sohvapöydän alle,

mutta se jopa mini karvakuonolle aivan liian matala,

joten totesi,

 että nyt on otettava "sori, mutta oikeasti 

luulin että teit sen minulle" ilme päälle

ja toivoa ettei emäntä räjähdä :)

Kysyin, saitko luvan, ja käänteli ja väänteli

päätään kummallekin puolelle,

(tekee sitä kylläkin aina kun sille juttelee)

tapitti nappisilmillään.

Kun tajusi etten suutut, lähti häntä koipienvälissä

mun makuuhuoneeseen

ja ei tullut pois ennen kuin pyysin,

tai oikeastaan sain jopa

mairitella että suostui tulemaan.

Ja jos joku väittää ettei koirat 

ymmärrä, niin väitän toista,

vaistoavat enemmän kuin me ymmärrämme.

(Tästä aiheesta voisin kirjoittaa romaanin :))) )