... torstai iltana.
Vettä sataa kaatamalla
ja kaksi iltalenkkeiljää
likomärkiä kun saapuivat tunnin lenkiltä kotiin!
Karvakuonon oli vaan pakko päästä
pitkälle metsälenkille,
vaikka kaatamalla satoikin,
joutui odottelemaan emäntää töistä pitkät
yksitoista tuntia tänään
(Tytär omilla menoillaan...)
Mutta tämä pikkumies osaa kyllä myös osoittaa mieltään!!!
Ikinä,
ei ole ottanut mitään pöydältä,
mutta kun tein itselleni lenkin jälkeen pari voileipää,
jotka laski sohvapöydälle,
ja kävin hakemassa itselleni villasukat,
toisen leivän päältä oli hävinnyt maksamakkarat...
Yritti kovasti mennä piiloon,
sohvapöydän alle,
mutta se jopa mini karvakuonolle aivan liian matala,
joten totesi,
että nyt on otettava "sori, mutta oikeasti
luulin että teit sen minulle" ilme päälle
ja toivoa ettei emäntä räjähdä :)
Kysyin, saitko luvan, ja käänteli ja väänteli
päätään kummallekin puolelle,
(tekee sitä kylläkin aina kun sille juttelee)
tapitti nappisilmillään.
Kun tajusi etten suutut, lähti häntä koipienvälissä
mun makuuhuoneeseen
ja ei tullut pois ennen kuin pyysin,
tai oikeastaan sain jopa
mairitella että suostui tulemaan.
Ja jos joku väittää ettei koirat
ymmärrä, niin väitän toista,
vaistoavat enemmän kuin me ymmärrämme.
(Tästä aiheesta voisin kirjoittaa romaanin :))) )
