Meillä täällä ollut Balin reissun jälkeen suurien tunteiden vuoristorataa!
Mun "pikkuinen"
otti siivet alleen ja lensi pesästä pois.
Yllätyshän tämä ei ollut ja jokseenkin myös itsestäänselvyys
mutta kuitenkin
kun SE päivä koitti
olin aivan
rikkiromuna/ylpeä/onnellinen/itkuinen/ihmeissään/hukassa
Kyyneliä, naurua, onnellisuutta ja taas kyyneliä.
Viimeiset tavarat tänään roudattu tähän niin kauniiseen
asuntoon ja olisin kyllä viihtynyt pidempäänkin
ellei kotona olisi ollut yksi iltalenkille odottava.
Tito kylläkin saanut vuokranantajilta luvan poikkeustilanteissa
tulla yökylään vaikka vuokrasopimuksessa ehdottomasti kielettiin
kotieläimet.
Seuraavalla visiitillä vien kyllä mennessäni
Helsinki taulun viereen Porvoo taulun...
Myönnettäköön.
Iltakävelyllämme Helsinki näytti minullekin parhaat
puolensa että sekunnin murto-osan
joku ajatus tuli mieleeni...
Joka nyt on piirtynyt mun verkkokalvoihin!
Tsemppiä <3. Mä en voi edes kuvitella miltä toi tuntuu!! Sä pärjäät kyllä!
VastaaPoistaKiitos! Yllättävän rankaa on, vaikka vuoden jo ollut tiedossa. Hah, pakkohan tässä yrittää keskenään :) Huh!
PoistaVoi muistan tuon, kun lapsi lähtee kotoa. Päivät vielä jotenkin kului, mutta iltaisin aina tuli kova ikävä ja itku.♥ Mutta kyllä se aikaa myöten helpottaa..:)
VastaaPoistaKAuniilta näyttää tyttären koti!
On tää rankempaa kun ajattelin... Mutta ihanaa vierestä seurasta kun toinen tekee oma kotia itselleen <3!
PoistaVau näyttääpä hyvältä. Upeat kuvat <3
VastaaPoistaKiitos Minna <3! Toi vaan niin ihana asunto!!!!
Poista