Viikonlopun piiperrystä..

Täällä meni viikonloppu

siirtelemällä tuikkukuppeja ja ylimääräisen tavaran

poistamisella.

Kellä voi mennä tällaiseen piipertämiseen koko

viikonloppu?!

No ainakin minulla :)

 Mitään huonekaluja

 en tällä kertaa siirrellyt

karsiminen ja yhtenäisten värien tuominen joka huoneeseen

toi 

selkeyttä, harmoniaa, rauhallisuutta sekä lämpöä.

Loppuviikko meneekin hotelli huoneessa 

asumiseen

mutta ihan parasta tulla sitten viikon lopusta

siistiin kotiin.

Energistä uutta viikkoa teille kaikille!

Tyytväisenä myhäilen...

Täällä

kynttilän valossa.

Muutos ja karsiminen tuntuu

niin hyvältä

vapauttavalta :)

Vähän piti vielä eilisestä muuttaa,

rypistin, kirjaimellisesti,

silkkipaperia 

kuvien taakse

vähän niinkin paspartuuraksi.

Ihanaa viikonloppua!

Toivoa on...

Nyt alkaa luovuus taas kukkimaan.

(jos putosit kärryiltä, edellinen postaus

avartaa mistä täällä kyse)

Täällä tämän viikkon illat töiden jälkeen 

istunut ja töllötellyt olohuoneen seiniä,

miettinyt

mikä minua tällä hetkellä niin meidän

sisustuksessa häiritsee.

Ja pling, eilen syttyi

se 

odotettu lamppu.

 Minua

häiritsi että seinät eivät 

puhuneet yhtenäistä kieltä.

Nyt täällä karsittu isolla kädellä

ja harmonia alkaa valtaaman mielen.

Ja viikonloppuna projekti jatkuu 

jos siltä tuntuu...

Allekirjoittanut 

sisustusangstista kärsinyt

 tyytyväisenä myhäilee,

kyllä tästä vielä hyvä tulee:)

Ja minulle uusi ihana oivallus,

anna asioille aikaa,

kaiken ei tarvitse tehdä heti ja nyt!

Nyt iski se tuttu jokavuotinen...

Oman kodin

sisustus angsti.

Se tulee joka vuosi

kun olen kerännyt "joulun" kodista pois.

Se tunne kun mikään ei mielytä omaa silmää

halusi muutta 

tehdä jotain

mutta ei tiedä mitä???!!!

Mutta tänä vuonna päätin

fiilis ja inspis tulee sitten kun tulee.

Joten sitä odotellessa :)

PS: Lunta tullut tänään varmaan koko talven edestä

ja vaikka todella paljon autolla ajankin

tänään aamulla sai autoilukin uuden merkityksen:

Extreme elämyksillä töihin.

Not FUN 

ajaa motarilla valkoisessa pöperössä

näkemättä milliäkään eteensä kun kaikki

 teiden ritarit ja neliveto kaaharit

suhahtaa sataakahtakymppiä ohi,

sillä puuterilumi ohituskaistalla...

Näitä aamuja arvostan...

Ei herätyskellon pirinää,

ei kiire minnekään.

Olla vaan 

tehdä tai olla tekemättä.

Täällä on onneksi tuo pakkanen pikkuisen

hellittänyt joten taidan lähteä

kokeilemaan olisiko tuosta karvanaamasta

lenkkikaveriksi.

Joskus yllättyy itsekkin...

Meillä kotona

ORANSSEJA

tulppaaneja.

Tai ruosteen oranssin värisiä,

onkohan sellaista väriä edes olemassa?!

Mutta tänään ei se turvallinen kaunis valkoinen

tuntui vaan niin kylmältä,

nämä pakkas ilmat ilmeiseti vaikuttanut 

minun luihin ja ytimiin :)

Tänään tällaista,

huomenna ehkä jo pakkanen sellaisissa

lukemissa että päästään metsälenkille,

kovasti

kaivatulle.

Tänään jo voidaan ehkä tehdä kunnon lenkki,

pidempi kuin oven ulkopuolelle :)

Ja nyt varmaan moni meidän taloyhtiössä vihaa

entistä enemmän koiria kun ainaskin minun

koira jättänyt paljon keltaisia jälkiä lumihankeen

 mutta minkäs voi, 

jos ei tassut jäätyy... 

Superia viikonloppua!

Ps: Toi Voice of Finland,

parasta perjantai viihdettä!

Freezing cold...

OK,

 toivon

lunta ja talvea

mutta en kylmää!

Aamulla mittari näytti -32 astetta

ja 

siihen päälle vielä pohjoistuuli!

Karvanaama lähtee kuten aina suurella

innolla ja ulinan saattelemana lenkille

kunnes ulko-ovesta astuessamme tajuaa

että vaikka melkein sirkuskoira onkin,

yhdellä tassulla on pikkasen vaikeaa liikkua

saatika sitten toimittaa niitä "hätiä"

Anteeksi julmuuteni, 

mutta aamulla en voinut pidättää nauruntirskahusta.

 Titolla niin oma rituaali tuon isomman hädän kanssa.

Hakee paikan ja sen jälkeen hurjat ympyrä tanssit

kyykkyasento,

 häntä ylös sekä oikea takatassu.

No tänään ei homma sujunut kun Stömsöössä...

Nimittäin tassut paleli kovasti paljon

 mitä silloin voi tehdä,

no tietty nostaa kummatkin takatassut ylös

ja höh

kuono edellä lumihankeen :)

(voi kun olisin saanut tän kuvattua,

 oli kuin suoraan jostain Disneyn piiretystä)

Mutta voi se nolouden määrä

kun itsekin tajusi että hups jotain meni pieleen...

Kotiin tullessamme yritin vielä lohduttaa

pikkuista sielua,

 kehua reipasta poikaa,

joka uskaltaa pakkaseen,

namia,

 ei kelvannut,

nolloissaan meni makaaman omaan sänkyynsä

jota en vaan voinut kuvata :)

(alla oleva kuva eiliseltä)

Mutta kohti uusia seikkailuja,

 iltapisu hetki edessä

ja mittari huitelee samoissa lukemissa.

Kotona onneksi lämpöä meille vilukissoille piisaa.